maanantai 25. kesäkuuta 2018

Moikka mökiltä!

Tapahtuipa eilen, että päätin lähteä extempore Jukan vanhempien mökille pariksi päiväksi. Otin mukaan lapsen ja koiran ja taas ihan liikaa syötävää ja ainakin 20 ylimääräistä vaippaa. Ajelin reilun tunnin päähän tähän ihanaan merenrantakohteeseen, tein läpsystä vaihdon appivanhempien kanssa ja vapautin Saulin luontoon. Tyyppi veti ens alkuun oikein kunnon bullihepulit, jonka jälkeen ei liikkunutkaan 24 tuntiin millään muulla tavoin kuin täysiä juosten.


"I tried taking pictures, but they were so mediocre. 
You know, every girl goes through a photography phase. Like horses... 
Taking dumb pictures of your feet."

Minä r-a-k-a-s-t-a-n mökkeilyä. Voisin oikeesti muuttaa tänne! Ihan sama onko juoksevaa vettä vai ei, I love it. Ainut mikä tässä vähän vastustaa on mun öiset pelkotilat. Ok, ei öiset, vaan ihan-kaiken-muun-ajan kuin aamu- ja päiväsajan pelkotilat. Kun illansuussa varjo mökin pihamaalle lankeaa, niin Tean käsi jo sälekaihtimen namikkaa hapuilee ja oven lukkoon laittaa. Olen 100% varma, että juuri tätä mökkiä tälläkin hetkellä vaanii joku HÄMÄRÄMIES metsän siimeksessä. Tai joku eksynyt suunnistaja on laahustamassa hitaasti mutta varmasti just nyt tuolla mökkitiellä. Sillei toista jalkaa vähä laahaten, pää kenossa, suu auki ja silmät lasittuneina.... Näähän on tuttuja tyyppejä jo 20 vuoden takaa partioleireiltä :D Terkkuja vaan Mimmille ja Herpalle! Onks näkyny??

Meidän pääsuojelija sinkoamassa taas ei minnekään

Vahdin näitä kaloja tässä. Mutta vain mahaan asti.... vain mahaan asti.

Ennen sai turvaa yhdestä tai kahdesta koiran kokoisesta koirasta, mutta toista se on tänään kun on vain toi hepuloiva rimpula-Sauli, joka oli yksi syy siihen, että sain tykytyksiä viime yönä kello 02: heräsin siihen et herra istuu sängyn vieressä, tuijottaa ja heiluttaa häntää -> erittäin epätyypillistä. Ilmoitin, että tässä todellisuudessa en oo missään muodossa päästämässä sitä ulos tähän aikaan ja passitin takas nukkumaan, mutta valvoin varuiksi kuitenkin kolmeen kuulostellen, että ihan ku joku olis kokeillut oven kripaa, ja pelokkaana vilkuillen makkarin säläreiden pikkuisia reikiä, että ei kai tuolla pihalla just joku vilahtanut. 

Oikeesti jos toi koira tekee saman tempun ens yönä, niin sen päivät on luetut.


Neiti on viihtynyt pihalla koko päivän, kävi vain päikkärit nukkumassa sängyssä. Ihan selvästi sekin nauttii näistä lämpimistä päivistä, kun saa ulkosalla pötkötellä, nihkeitä hikivarpaita löyhytellä ilmassa ja ihmetellä korkeuksissa heiluvia koivunlatvoja. Järjesti hän pitkästä aikaa myös oikein kunnon kakkayllätyksen ja töräytti täyslahkeellisen suoraan sitteriin. Luojalle kiitos irrotettavista päällisistä, joita huljuttelin meressä Saulin ensin suoritettua oma-aloitteisesti likaisimman esipesun sillä välin, kun itse dippailin Lempin pyllyä vesisaaviin. Onneksi oli eilen lämmitetty vesi edelleen kuumaa, ettei tarvinnut huljutella Lempiäkin meressä.

Maha täynnä kaketta on mukava hetken pötkötellä auringossa

Rentoutuminen tällä reissulla paljastui toiveajatteluksi. Kun Lempi on hereillä puuhastelen tietty sen kanssa ja esittelen hänelle kappaletta kauneinta Suomea (ihan niinku se siitä mitään vielä ymmärtäisi, mutta nuorena on vitsa jne). Kun hän nukkuu pesen sitteriä meressä, täyttelen vesisäiliötä ja sytytän siihen uuden tulen, lakaisen enimpiä hiekkoja lattioilta, kyttään silmä kovana Saulia ettei kotka tule ja nappaa, pesen tukan ja syön. Ehdin kyllä ottaa pitkästä aikaa kuvia muustakin kuin Lempistä (eli omista jaloista ja Saulista. Mikähän tos jalkojen kuvaamiseski on), juoda muutaman kupin kahvia ja ruskettua. Aikani saunamökin rappusilla spagettimaisesti istumaattuani ja maailmanmenoa ihmeteltyäni totesin ajan olevan kypsä ruumiilliselle työlle. Nousin, tartuin rautaharavaan ja tasoittelin hieman liian innokkaasti rantaan ajettua hiekkaa, jonka seurauksena rautaharava meni poikki. Viimeksi täällä ollessani lipsautin ruokalautasen keittiön lattiaan. Vähän jännittää, että tuleeko enää seuraavaa kertaa :D

 
Vähäks oon ihana kun en yritä koko aikaa repiä näitä laseja veks!

Nyt Lempi on jo yöunilla ja Saulikin tajuttomana kuuluis kuorsaavan sohvan vieressä. Mä teen vähän iltapalaa ja katson hetken töllöä, sitten kömmin Lempin viereen odottamaan aamua. Just juttelin Jukan kanssa puhelimessa kun kuului taas jostain semmonen ääni, että IHANKU JOKU OLIS TUOLLA TERASSILLA!!! Mä vihaan tätä!! MIKSI TERÄVÖIDYTTE AISTIT!!!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti