Lapsi sai nimen ja äidillä on nyt vähän kiire

Löydätkö itsesi usein makaamasta sohvalta ja valittamasta, kun ei oo oikein mitään tekemistä? Ei hätää! Löytyy konstit! Saa lapsi ja heitä hyvästit ihan kaikelle muulle!

On ollut tässä pikkusen haipakkaa kun sisko kävi Suomessa Lempiä katsomassa. Ei olla beibin kanssa oikeastaan muuta kotona tehty viimeisen parin viikon aikana kuin nukuttu ja mitä nyt iltaisin on ehtinyt voivootella, kun ei ehdi tehdä mitään. Eve lähti eilen takaisin, joten nyt voimme palata normaaliin päiväjärjestykseen :D

... Jos sitä voi normaaliksi sanoa, sillä kotimme yllä leijuu sakeana mystinen pelon ilmapiiri: Lempi sai eilen 2kk-neuvolassa ensimmäisen rotarokotteen, joka mun ennakkokäsityksen mukaan aiheuttaa sisäelinten tuskaisen sulamisen yhdeksi möykyksi ja lopulta kahden viikon väännön ja itkun jälkeen sen turahtamisen kertalaakista vaippaan. Ja imeliä rotapieruja. Ja sitä itkua.
27 tuntia rokotteen saamisen jälkeen on takana n. pari tuntia suoraa itkemistä ja muutama tunti yleistä epämukavuutta. Ei siis vielä merkkejä sisäelinten sulamisesta. Äiti-ihmisen paniikkiherääminen kello 04:30 lapsen hysteeriseen huutoitkuun on nyt kuitenkin päästy kokemaan, ja se oli just niin kamalaa kun vain oon pystynyt kuvittelemaan. Onneksi neityli rauhoittui yllättävän nopeasti ja saatiin jatkaa unia yhdeksään asti.

2kk-neuvola oli muutenkin ihan peestä, sillä kauhulla odottamani punnitus meni just niin huonosti kun odotin: painoa tullut kuukaudessa alle puoli kiloa *itkunaamoja*. Neuvolatädin mukaan syytä huoleen ei ole, mutta saatiin kuitenkin uusi aika painokontrolliin parin viikon päähän. Varmaan enemmän mun mielenrauhan takia :D Mutta siis miten lujaa menee hermot kun tää on tämmöstä jatkuvaa epävarmuutta siitä, että onko nää tissit oikeesti maitobaari vai vaan koristeena tossa (hehheh no ei niitä enää voi kyllä koristeiksi sanoa :D). Lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä, eli voihan se olla että tää on vain jotain mun mielikuvitusta kun alkuviikkojen pakkautuneet sokeripakettitissit on poissa ja jäljellä on nää läpykät. Mutta alle puoli kiloa on silti liian vähän. Tilasin punkerovauvan, en rimpulaa!
Otin siis heti käyttöön tehostetut ruokailut, eli tissiä suuhun vaan aina kun se tarpeeksi aukeaa :D

Koulussa menee niin huonosti etten lähde edes purkamaan. Onneksi on enää kaksi lähiviikkoa jäljellä ennen viimeisiä tenttejä, niin ei tarvi enää murehtia a) syitä lapsen krätyilyyn mun koulupäivinä, b) maidontuotannon hiipumisesta lähipäivien jälkeen, tai c) sitä, että oon oikeesti vaan tyhmä enkä tajua mitä ne siellä yrittää opettaa.

Ihan toiveajattelua oikeesti että pystyis handlaamaan koulun 100% täs kotona ollessa. En oo esim. kahteen kuukauteen tehnyt yhtään tehtävää kotona, mikä on aika huolestuttavaa, jos yhteen kurssiin pelkästään on laskettu jotain 80 tuntia omatoimista opiskelua :D Kerran aloitin betonitekniikan tenttikysymysten läpikäynnin. Ehdin vastata yhteen ja sit kuuluikin jo pinniksestä kiekaisu.

Voisin mä tietty tehdä niitä hommia nytkin tän blogiin kirjoittamisen sijaan mut hei, gimme a break. Näitä juttuja on paljo kivempi lukee viiden vuoden päästä kuin esim. valmistua joskus. Plus että piti julkaista Lempin virallinen nimi ihmisille, sillä tänään tuli viimein seitsemän viikon odottelun jälkeen vahvistus siitä, että nimi on hyväksytty ja samaan syssyyn valokuvaamon kuvat jotka neidistä otettiin viikon vanhana!

Saanko siis esitellä:

Laila Vieno Elegia <3

IIIIIIK! En kestä kun HÄNELLÄ ON NYT OIKEA NIMI!!

Aurinkoista viikonloppua ja Vappua ja mitä kaikkea tässä nyt on edessä lähipäivinä!

Lempikin sai ensimmäisen vappupallonsa tänään kun seurasin somesta, että on kova hitti sitoa se pallo vauvan jalkaan ja hän sitten ihan itse itseään viihdyttää potkimalla ja ihmetelemällä pallon heilumista. Ei ollut ensikokeilulla hitti vaikka olin toiveikas, että makaisi siinä lattialla pallo jalassa tuntikaupalla :D Kokeillaan illalla uudestaan.

Hajanaisia havaintoja

- Ei kannata googlettaa kätkytkuolemaa ennen nukkumaanmenoa. Mikä kamala reality check olikaan tajuta, että sen sijaan, että oltais kätkytrintamalla siirrytty kuukauden iässä jo turvallisemmille vesille, niin riskialttein aikahan on VASTA EDESSÄ! Nyt tarttis pikaisesti jotain tilastoa, että millä todennäköisyydellä kätkyt vois osua kohdalle, koska tilastot on totta ja auttavat mua nukkumaan öisin. (Edit. Löysin tilaston: kymmenisen kätkytkuolemaa vuodessa. Todennäköisyys osua meidän kohdalle: pieni. Nukutaan taas!)

- Nyt kun ollaan Lempin kanssa jo kolmesti autoiltu ihan kahdestaan (FREEDOM!!), niin uusi huoli on syntynyt: koska mukula on takapenkillä naama tulosuuntaan päin, niin miten voin ajon aikana varmistua siltä, että se ei tukehdu lämpöpussin reunaan tai vaikka tuttiin? Viikonloppuna mökille ajellessa tehtiin Jukan kanssa se väistämätön, eli pysähdyttiin puolessa välissä matkaa tarkistamaan, että lapsi on elossa.

Ensimmäistä kertaa kaupassa. Lempi is not amused.

- Käytiin toissaviikolla 1kk-neuvolassa: paino noussut syntymästä 800g, eli oon pelännyt turhaa ettei maito riitä! Mamman mieltä hivelivät tätien kehut rauhallisesta tytöstä ja hänen ihanien sulokasvojensa estoton ihailu. Lähtiessä odotushuoneessa juttelin Lempille ja joku lapsi kuuli ja huusi silmät suurina äidilleen: "se sanoi sen vauvaa hirviöksi!" :D Meillä on nää hellittelynimet vähä tämmösiä.

- Ollaan vaunuteltu lähes päivittäin. Onhan tää maalla asuminen sillei tylsää, että lähteä voi vain yhteen suuntaan ja palata pitää samaa reittiä. Kaupungissa olis ihanasti kaikkia eri ilmansuuntia avoinna ja jokainen lenkki olis potentiaalinen seikkailu... Vaunulenkkeihin lisähaastetta tuo onneksi hieman liian innokkaasti vaunuja suojeleva Sauli, jonka kanssa ihmisten ohittaminen asiallisesti on muuttunut vaikeammaksi. Parasta on tietty paikoilleen tuijottamaan jähmettyvät lapset, jotka on Saulille ihan liikaa ja aiheuttaa kamalaa remmissä repimistä ja apistelua. Pitäis aloittaa varmaan jääkausi 2.0, vaikka oikeesti tekis vaan mieli huutaa niille tuijottaville lapsille että nyt S**TANA SITÄ JALKAA TOISEN ETEEN JA V*TTUUN SIITÄ EDESTÄ. Valitettavasti se on kielletty.

- Lempi hymyili mulle tällä viikolla ensimmäistä kertaa. Siis sillä tavalla, että katsoi silmiin, mä vääntelin naamaani ja päästin vähän liian korkeita ääniä, ja sitten hän hymyili. Luonnollisesti aloin itkemään :D Se tykkää musta sittenkin! <3

- Ulkona vaunuissa nukkumista on myös treenattu jättämällä sikeästi nukkuva lapsi lenkin jälkeen terassille jatkamaan unia. Toiveajattelua. Kun vaunu lakkaa liikkumasta niin pieni demonisilmä jo raottuu. Hyvä että ehdin itkuhälyttimen nakata vaunuun kun jo kuuluu krätinä. Tähän on auttanut vaihtelevalla menestyksellä täysillä korvanjuuressa huutava Whisbear ja suussa terhakkaasti heiluva tutti, mutta kun sekin sylkäistään viiden minuutin välein ulos krätinän tieltä, niin ei auta muu kuin rullata vaunut sisälle. Sisällä sitten unia jatketaan tyytyväisenä vaunuissa vaikka parikin tuntia ilman mitään oheistuotteita... Ehkä hän ei vain niin välitä ulkoilmasta.

- Mamman tämän hetkinen ykköshaave on saada juoda aamukahvit ilman mikrotusta.

- Rintatulehdus, haavatulehdus, ientulehdus ja mitä näitä oli. Onneks kaikki hoitui yksillä antibiooteilla! Vähän lens lapsella vesikakka sen ansiosta, mutta onneksi kuuri on nyt ohi ja voimme palata normaaliin, ryynimäiseen päiväjärjestykseen.

- ..... sanoi hän, ja haki uusiutuneeseen haavatulehdukseen uudet antibiootit eilen. 10 päivän kuuri. Vesikakka, let it rain over me.

- Koska ainoat housut mihin edelleenkään mahdun on Niken tuulihousut, niin heräsin todellisuuteen, että munhan pitää hitto vie löytää imetysmekkoja jostain jos joskus haluan näyttää edes semiasialliselta kun lähden ihmisten ilmoille lapsen kanssa. Helpommin sanottu kun tehty, ihan kauheen kalliita ja ihan kauheen kamalia :D Saa suositella jos jollain tiedossa mielellään mustia ja minimalistisia imetykseen taipuvia mekkoja tai telttatunikoja!

- Raskaudesta toipuminen on viemässä kropalta huomattavasti enemmän aikaa kuin mihin olin varautunut. Yksi sana: vanhuus. Plus kolkyt mittarissa ja ilmeisesti nahan palautuminen ja läskin sulaminen on jotain, mitä mun kroppa ei enää kykene tekemään.

Imetysdieetti -> huijausta.
Etureppu -> ei huijausta.
Sukkahousujen vyötärönauha -> jossain niin syvällä lörtsynahan välissä, ettei sitä edes näy.
Ryhti -> jossain niin syvällä erkauman takana, ettei sitä edes näy.
Selkäkivut -> tosiasia.

Eipä oo kukaan ensimutsille kertonut, että selkäranka on raskauden jälkeen kuin keitettyä spagettia ja ryhdin pitäminen mahdotonta. Lisäksi sektion jälkeen ainoa asia mitä saa treenata ekat 2kk on lantionpohjanlihakset ja kuule, ei niiden varassa istuta koulussa lauantaina 8 tuntia putkeen.

- Mikä kauhea harhalinkkaus oli eksyä Imetyksen Tuen FB-sivuilta tutkimaan KIINTYMYSSUHDEVANHEMMUUTTA. En suosittele, sillä täähän on varma keino potea ihan hirveää paskamutsiutta ja tiedostaa, että on ihan oikeasti nyt jo kuukauden jälkeen pilannut lapsen koko loppuelämän. Siis sillei henkisesti.

Wikipedia:

"Kiintymyssuhde on lapsen ja hänen huoltajansa (yleensä äidin) välinen tunnesuhde, joka syntyy lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta. 

Lapsuudessa luodut kiintymyssuhteet vaikuttavat merkittävästi lapsen persoonallisuuden kehitykseen, itsetuntoon, minäkuvaan ja siihen, miten hän aikuisena luottaa muihin ihmisiin.

Kiintymyssuhteita on neljänlaisia; turvallisesti, välttelevästi, vastustavasti ja ristiriitaisesti kiintyneitä.

Turvallinen kiintymyssuhde, jossa lapsen tarpeet on huomioitu, ja lapsen ja vanhemman välinen suhde on toimiva. Lapsi luottaa siihen, että vanhempi on saatavilla jos lapsi tarvitsee tätä. Turvallisesti kiintynyt lapsi on aikuisena tasapainoinen, avoin ja luottavainen ja hän luo onnistuneita ihmissuhteita.

Turvaton kiintymyssuhde, jossa lapsi välttelee tarvitsevuutta, koska on oppinut äidin läsnäolon ja saatavuuden olevan epävarmaa. Turvattomasti kiintynyt lapsi voi olla kiintynyt joko takertuvasti, välttelevästi tai pelokkaasti. Turvattomasti kiintynyt lapsi pelkää aikuisena hylätyksi tulemista ja välttelee siksi läheisiä ihmissuhteita."

Sanomattakin selvää, että mun kouluun lähteminen huomenna vaikeutui juuri 100%. Onko nyt tosiaan asian laita se, että jos mä meen huomenna kouluun, niin Lempistä tulee läheisiä ihmissuhteita välttelevä aikuinen???? 

En voi mitenkään perehtyä asiaan tarkemmin, koska pelkään saavani varmistuksen tälle kamalalle epäilykselle. Parempi olla hattaraisen tietämätön asiasta, kieltäytyä kohtaamasta totuutta ja ajaa huomenna vaan tyytyväisenä Seinäjoelle.

Liityin kuitenkin kiintymysvanhemmuusaiheiseen FB-ryhmään, koska oon idiootti. Toivottavasti ne ei hyväksy mun liittymispyyntöä....

Edellisen antibioottikuurin saldoa

Loppuun muutama Fun Fact: Kirjoitin tätä postausta viikon, kävin aamulla suihkussa alle kolmessa minuutissa (sisältäen kainaloiden sheivauksen) ja söin aamupalaksi alkoholittoman oluen. Kyllä tää taas tästä!