Hajanaisia havaintoja

- Ei kannata googlettaa kätkytkuolemaa ennen nukkumaanmenoa. Mikä kamala reality check olikaan tajuta, että sen sijaan, että oltais kätkytrintamalla siirrytty kuukauden iässä jo turvallisemmille vesille, niin riskialttein aikahan on VASTA EDESSÄ! Nyt tarttis pikaisesti jotain tilastoa, että millä todennäköisyydellä kätkyt vois osua kohdalle, koska tilastot on totta ja auttavat mua nukkumaan öisin. (Edit. Löysin tilaston: kymmenisen kätkytkuolemaa vuodessa. Todennäköisyys osua meidän kohdalle: pieni. Nukutaan taas!)

- Nyt kun ollaan Lempin kanssa jo kolmesti autoiltu ihan kahdestaan (FREEDOM!!), niin uusi huoli on syntynyt: koska mukula on takapenkillä naama tulosuuntaan päin, niin miten voin ajon aikana varmistua siltä, että se ei tukehdu lämpöpussin reunaan tai vaikka tuttiin? Viikonloppuna mökille ajellessa tehtiin Jukan kanssa se väistämätön, eli pysähdyttiin puolessa välissä matkaa tarkistamaan, että lapsi on elossa.

Ensimmäistä kertaa kaupassa. Lempi is not amused.

- Käytiin toissaviikolla 1kk-neuvolassa: paino noussut syntymästä 800g, eli oon pelännyt turhaa ettei maito riitä! Mamman mieltä hivelivät tätien kehut rauhallisesta tytöstä ja hänen ihanien sulokasvojensa estoton ihailu. Lähtiessä odotushuoneessa juttelin Lempille ja joku lapsi kuuli ja huusi silmät suurina äidilleen: "se sanoi sen vauvaa hirviöksi!" :D Meillä on nää hellittelynimet vähä tämmösiä.

- Ollaan vaunuteltu lähes päivittäin. Onhan tää maalla asuminen sillei tylsää, että lähteä voi vain yhteen suuntaan ja palata pitää samaa reittiä. Kaupungissa olis ihanasti kaikkia eri ilmansuuntia avoinna ja jokainen lenkki olis potentiaalinen seikkailu... Vaunulenkkeihin lisähaastetta tuo onneksi hieman liian innokkaasti vaunuja suojeleva Sauli, jonka kanssa ihmisten ohittaminen asiallisesti on muuttunut vaikeammaksi. Parasta on tietty paikoilleen tuijottamaan jähmettyvät lapset, jotka on Saulille ihan liikaa ja aiheuttaa kamalaa remmissä repimistä ja apistelua. Pitäis aloittaa varmaan jääkausi 2.0, vaikka oikeesti tekis vaan mieli huutaa niille tuijottaville lapsille että nyt S**TANA SITÄ JALKAA TOISEN ETEEN JA V*TTUUN SIITÄ EDESTÄ. Valitettavasti se on kielletty.

- Lempi hymyili mulle tällä viikolla ensimmäistä kertaa. Siis sillä tavalla, että katsoi silmiin, mä vääntelin naamaani ja päästin vähän liian korkeita ääniä, ja sitten hän hymyili. Luonnollisesti aloin itkemään :D Se tykkää musta sittenkin! <3

- Ulkona vaunuissa nukkumista on myös treenattu jättämällä sikeästi nukkuva lapsi lenkin jälkeen terassille jatkamaan unia. Toiveajattelua. Kun vaunu lakkaa liikkumasta niin pieni demonisilmä jo raottuu. Hyvä että ehdin itkuhälyttimen nakata vaunuun kun jo kuuluu krätinä. Tähän on auttanut vaihtelevalla menestyksellä täysillä korvanjuuressa huutava Whisbear ja suussa terhakkaasti heiluva tutti, mutta kun sekin sylkäistään viiden minuutin välein ulos krätinän tieltä, niin ei auta muu kuin rullata vaunut sisälle. Sisällä sitten unia jatketaan tyytyväisenä vaunuissa vaikka parikin tuntia ilman mitään oheistuotteita... Ehkä hän ei vain niin välitä ulkoilmasta.

- Mamman tämän hetkinen ykköshaave on saada juoda aamukahvit ilman mikrotusta.

- Rintatulehdus, haavatulehdus, ientulehdus ja mitä näitä oli. Onneks kaikki hoitui yksillä antibiooteilla! Vähän lens lapsella vesikakka sen ansiosta, mutta onneksi kuuri on nyt ohi ja voimme palata normaaliin, ryynimäiseen päiväjärjestykseen.

- ..... sanoi hän, ja haki uusiutuneeseen haavatulehdukseen uudet antibiootit eilen. 10 päivän kuuri. Vesikakka, let it rain over me.

- Koska ainoat housut mihin edelleenkään mahdun on Niken tuulihousut, niin heräsin todellisuuteen, että munhan pitää hitto vie löytää imetysmekkoja jostain jos joskus haluan näyttää edes semiasialliselta kun lähden ihmisten ilmoille lapsen kanssa. Helpommin sanottu kun tehty, ihan kauheen kalliita ja ihan kauheen kamalia :D Saa suositella jos jollain tiedossa mielellään mustia ja minimalistisia imetykseen taipuvia mekkoja tai telttatunikoja!

- Raskaudesta toipuminen on viemässä kropalta huomattavasti enemmän aikaa kuin mihin olin varautunut. Yksi sana: vanhuus. Plus kolkyt mittarissa ja ilmeisesti nahan palautuminen ja läskin sulaminen on jotain, mitä mun kroppa ei enää kykene tekemään.

Imetysdieetti -> huijausta.
Etureppu -> ei huijausta.
Sukkahousujen vyötärönauha -> jossain niin syvällä lörtsynahan välissä, ettei sitä edes näy.
Ryhti -> jossain niin syvällä erkauman takana, ettei sitä edes näy.
Selkäkivut -> tosiasia.

Eipä oo kukaan ensimutsille kertonut, että selkäranka on raskauden jälkeen kuin keitettyä spagettia ja ryhdin pitäminen mahdotonta. Lisäksi sektion jälkeen ainoa asia mitä saa treenata ekat 2kk on lantionpohjanlihakset ja kuule, ei niiden varassa istuta koulussa lauantaina 8 tuntia putkeen.

- Mikä kauhea harhalinkkaus oli eksyä Imetyksen Tuen FB-sivuilta tutkimaan KIINTYMYSSUHDEVANHEMMUUTTA. En suosittele, sillä täähän on varma keino potea ihan hirveää paskamutsiutta ja tiedostaa, että on ihan oikeasti nyt jo kuukauden jälkeen pilannut lapsen koko loppuelämän. Siis sillei henkisesti.

Wikipedia:

"Kiintymyssuhde on lapsen ja hänen huoltajansa (yleensä äidin) välinen tunnesuhde, joka syntyy lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta. 

Lapsuudessa luodut kiintymyssuhteet vaikuttavat merkittävästi lapsen persoonallisuuden kehitykseen, itsetuntoon, minäkuvaan ja siihen, miten hän aikuisena luottaa muihin ihmisiin.

Kiintymyssuhteita on neljänlaisia; turvallisesti, välttelevästi, vastustavasti ja ristiriitaisesti kiintyneitä.

Turvallinen kiintymyssuhde, jossa lapsen tarpeet on huomioitu, ja lapsen ja vanhemman välinen suhde on toimiva. Lapsi luottaa siihen, että vanhempi on saatavilla jos lapsi tarvitsee tätä. Turvallisesti kiintynyt lapsi on aikuisena tasapainoinen, avoin ja luottavainen ja hän luo onnistuneita ihmissuhteita.

Turvaton kiintymyssuhde, jossa lapsi välttelee tarvitsevuutta, koska on oppinut äidin läsnäolon ja saatavuuden olevan epävarmaa. Turvattomasti kiintynyt lapsi voi olla kiintynyt joko takertuvasti, välttelevästi tai pelokkaasti. Turvattomasti kiintynyt lapsi pelkää aikuisena hylätyksi tulemista ja välttelee siksi läheisiä ihmissuhteita."

Sanomattakin selvää, että mun kouluun lähteminen huomenna vaikeutui juuri 100%. Onko nyt tosiaan asian laita se, että jos mä meen huomenna kouluun, niin Lempistä tulee läheisiä ihmissuhteita välttelevä aikuinen???? 

En voi mitenkään perehtyä asiaan tarkemmin, koska pelkään saavani varmistuksen tälle kamalalle epäilykselle. Parempi olla hattaraisen tietämätön asiasta, kieltäytyä kohtaamasta totuutta ja ajaa huomenna vaan tyytyväisenä Seinäjoelle.

Liityin kuitenkin kiintymysvanhemmuusaiheiseen FB-ryhmään, koska oon idiootti. Toivottavasti ne ei hyväksy mun liittymispyyntöä....

Edellisen antibioottikuurin saldoa

Loppuun muutama Fun Fact: Kirjoitin tätä postausta viikon, kävin aamulla suihkussa alle kolmessa minuutissa (sisältäen kainaloiden sheivauksen) ja söin aamupalaksi alkoholittoman oluen. Kyllä tää taas tästä!