Korvikkeesta kiinteisiin

Ei muuten kannata lähteä beibin kanssa puutarhamyymälään jos varjossa on yli 30 astetta lämmintä. Käytiin äsken Lempin kanssa Hankkijalla ja tuli suht nopeesti selväksi, ettei häntä kiinnosta metsästää tarjouksessa olevia pallotuijia eikä miettiä mikä havu sopisi parhaiten porraspään istutusaltaaseen, ja ihan vähiten huvittaa arpoa kaikkien syysomenalajikkeiden joukosta sitä parhainta. Hän haluaa ilmastoinnin, hän haluaa päikkäreille, hän haluaa nyt heti v*ttuun sieltä myymälästä. 

Visiitti oli siis lyhyt mutta hedelmällinen, sillä tuvan päädyllä odottaa nyt 2kpl omenapuita ja 2kpl kärhöjä istutusta. Se taas tapahtuu joko ensi yönä siihen aikaan kun naapurit ovat jo nukkumassa, että voin kaivaa niille kuoppia alasti, tai sitten sinä kuukautena kun lämpömittari on lähempänä nollaa kuin kahtakymmentä.

Meidän viikko sitten viisi kuukautta täyttänyt nahkanugetti sai torstaisella neuvolakäynnillä jälleen satsin rokotuksia ja allekirjoittaneen rajattomat huokailut puntarilla: 7700 grammaa, eli kuukaudessa hurjat 1,1kg plussaa! Olen niin onnellinen! Korvike is best! 

Oli neuvolan tädin kanssa puhetta kiinteiden aloittelusta. Totesin vaan, että mennään ihan omalla painolla. Lempi on nyt soseita ja maissinaksuja maistellut kuukauden verran, ja ollaankin käyty läpi varmaan jokainen nelikuiselle sopiva sosepurkki lastenruokahyllyltä. Tein itekin ensimmäiseksi maistelukerraksi bataattisosetta (yritin tilapäisessä mielenhäiriössä olla Vuoden Äiti), mutta se oli Lempin mielestä ihan hirveetä kuraa ja loppusatsi odotteleekin edelleen pakastimessa luultavasti seuraavaksi roskikseen siirtymistä. Jotain ohjeistusta näiden eri soseiden maisteluun vissiin on, että pikkuhiljaa pitäis antaa uusia makuja ja muutama päivä putkeen, sitten vasta seuraavaa jne, mutta mä oon antanut alusta asti vähän sitä sun tätä ajattelematta sen kummemmin, että paljonko on aikaa kulunut edellisestä. Kuvitellisin, että jos jotain allergiaa tulee, niin kai se nyt tulee saman päivän aikana eikä viikon päästä....

Ainut sose, joka on ihan oikeasti uponnut, on ollut eilen korkattu karjalanpata. Hän ihan avasi pienen suunsa lusikkaa varten, mitä ei oo vielä minkään muun soseen kohdalla tapahtunut! Vähän pelkäsin että mitä maha sanoo tästä täyskurvista lihaan ja perunaan kaikenmaailman kuningatarsoseiden jälkeen, mutta ihan turhaan: tänään about viikon tauon jälkeen hän töräytti heti kahdet kakkeloidit! Kiinnostuneille kerrottakoon, että kakka on nykyään savimaista, tummanharmaata ja kamalan hajuista. Koostumus on myös todella jännittävä: kun se kerran pikkuiseen pakaraan osuu, niin se ei siitä ihan heti irtoa vaikka kuinka yrittäisi hanan alla hinkata. Oon toiveikas että se pian muuttuu ihan oikeaksi pieneksi pökäleeksi.

Soseiden ja maissunaksujen lisäksi neidille on tarjoiltu verkko- ja silikonituteista eri meloneja, mustikkaa, banaania ja yllä olevassa kuvassa juuri (vain hieman kirpakkaa) vadelmaa. Nää food feederit on ihan sikakäteviä nyt, kun beibiä ei vielä voi istuttaa syöttötuoliin sormiruokailemaan, mutta kuitenkin voi antaa välillä jotain jääkaappikylmää imeskeltävää. Lempi ainakin tykkää, ja näiden kanssa marjojen syöminenkin on aika siistiä puuhaa.

Mmmm.... Melonia.....

Neuvolasta ei irronnut vielä syöttötuolilupaa, mutta eipä tuo haittaa. Mua oikeasti jo valmiiksi hirvittää sormiruokailun aloittaminen, koska oon ihan varma että tää pikkusankari vetää keuhkoihinsa jonkun porkkanan pätkän. Ihan hirvee ajatuskin joku tukehtumistilanne! Oon katsonut ensiapuvideotkin läpi varmaan sata kertaa, mutta voihan se saakelin porkkana sinne silti jäädä vaikka kuinka hakkais selkää. Jos olisin fiksu niin jatkaisin soselinjalla, mutta sormiruokailu kuitenkin kiinnostaa niin kauheesti. Onhan se mukulallekin mielekkäämpää jos saa ite näprätä ja fiilistellä niitä safkoja, puhumattakaan Saulista joka luultavasti juurtuu tonne syöttötuolin viereen :D

Tää koko kiinteiden aloittaminen kokonaisuudessaan lähentelee mun puuroutuneille mutsiaivoille tähtitiedettä: kaikkia sääntöjä ja järjestyksiä ja muuta ajateltavaa ja huomioon otettavaa. Mitä saa antaa nelikuiselle, mitä puolivuotiaalle, mitä vasta sitten kun lapsi täyttää vuoden. Koska saa anta lihaa ja mites sen puuron kanssa. Onko sitä puuroa siis pakko antaa?? 

Yritän ottaa lungisti. Tämmönen tahti tuntuu hyvältä ja vaikka sitä puuroakin jo saisi antaa, nii ei oo ihan vielä suunnitelmissa. Ehkä se sitten jonain aamuna vaan iskee: pakottava tarve keittää aamupuuroa lattialla pyörivälle neitykälle. Sitä odotellessa napsautan auki seuraavan sosepurkin ja todellakin tarjoan sitä kaikkien ohjeiden vastaisesti SITTERISSÄ ISTUVALLE LAPSELLE.