1 vuosi

*fanfaari* 

Ja niin on koittanut aika, että Käpälämäen vauvavuosi on virallisesti ohi. The best year ever. 

Kiitos ihana, rakas, hyvin nukkuva ja turhat kitinät sisälläsi pitänyt pieni tyttöni, että olet luonteeltasi niin aurinkoinen ja easy going, että vuoden kaikista päivistä on tummia pilviä taivaalle kasaantunut vain parina. Jos et olisi alusta asti nukkunut yöunia kellon ympäri, tai jos olisit viettänyt päiväsi raivoten, en luultavasti olisi nyt tässä kirjoittamassa tätä, vaan TÖISSÄ lepäämässä ja sinä jossain noroisessa perhepäivähoitopaikassa ottamassa vanhemmilta lapsilta pataan. Olemme siis molemmat voittajia.

Lempi 1v

- On 76,2 senttiä pitkä ja painaa 10 140 grammaa.

- Kävelee menemään pitkin maita ja mantuja niinkuin vanha tekijä.

- Istuu autossa turvaistuimessa kaukalon sijaan.

- Osaa taputtaa.

- On todistetusta sanonut vaippa ja tutti. Vähemmän todistetusti paappa ja mamma. 

- On käynyt ensimmäisiä kertoja pihalla touhuamassa vaunuttelun sijaan ja se on ihan Parasta. Tyyppi on hellyyttävän tärinässä jäisistä lumipalloista, pulkkailusta ja siitä, että selälleen hankeen kaatuminen ei ota kipeää. Kun on aika siirtyä takaisin sisätiloihin, hän saa luonnollisesti raivarit.

- Yksin nukkumaan meneminen on paskaa, vaipanvaihto on paskaa, pukeminen on paskaa, se, ettei pistorasioita saa räplätä, on paskaa, mamma on paska ja se, että jää jumiin lelulaatikkoon, on paskaa.

- Sen sijaan pulkkailu ja pihalla oleminen ylipäänsä on ihanaa, kylpeminen on ihanaa, jahtausleikki ja kukkuuleikki on ihania, ja sit se on superihanaa, kun kannetaan jaloista pää alaspäin. Lukeminen myös on uusi ihana (LUUKKUKIRJAT!!), kaupassa käyminen on SUPERihanaa ja reppuun meneminen rules (hän nykyisin raahaa Tulan kantorepun jostain mun luo ja katsoo sitten mun päälle merkitsevästi. Jos en reagoi, alkaa hän ojennella reppua mua kohti ja jatkaa niin kauan, että laitan repun päälle ja otan hänet kyytiin. Hän myös levittää reppua lattialle ja menee sen päälle istumaan, "kyytiin"). Vieraiden tuleminen ja lahjojen saaminen on ihanaa, ja uudessa turvaistuimessa matkustaminen on best, koska siitä näkee paljon paremmin ulos kuin kaukalosta. 

Vauvan muututtua yhdessä yössä taaperoksi voi jo heti nyt kärkeen todeta, että vuodesta 2019 on tulossa sitten astetta raskaampi edelliseen verrattuna. Tai ehkä paremminkin vuosista 2019- . Enää ei riitä joku kiva lelu ja tilaa temmeltää, vaan hän kaipaa kovasti seuraa ja haluaa, että joku hänen kanssaan siellä sen kivan lelun kanssa puuhastelee. Jos mun toinen käsi vahingossa harhautuu näppäimistölle Hänen aikanaan, ei se jää demonisilmältä huomaamatta, ja silloin hän haluaa syliin asap, että pääsee myös räpläämään tietokonetta. Sama koskee oikeastaan mitä tahansa muutakin asiaa, minkä yrittää saada hoidettua Hänen ollessaan hereillä: se ei yksinkertaisesti enää onnistu ilman että Silmä välähtää, ja taas ovat nihkeät pikku sormet tunkemassa jostain raosta "apuun". Tästä on oikeastaan hyötyä vain pyykkien laittamisessa, jolloin Lempi ystävällisesti tyhjää pyykkikonetta lattialle ja minä siirrän vaatteita eteenpäin langalle tai kuivuriin.

Odotan malttamattomana kesää ja sitä, että pääsen töihin pakoon pikku sormia voidaan astua aamulla ovesta ulos ja vasta illalla tulla takaisin sisälle. Ihanaa, kun on oma piha ja nurmikko, ja ihanaa, että Lempi pääsee kokemaan kesähommat tänä vuonna ensimmäistä kertaa! Viime vuotinen terassilla pötköttely ei ole mitään verrattuna varpaat (ja pylsy) paljaina nurmikolla kirmaamiseen, mullan maisteluun, kottikärryissä matkustamiseen ja puutarhaletkun kanssa sekoiluun.

Maailmalla on paljon tarjottavaa 1-vuotiaalle pikkumuijalle. Onnea ihana pylsypertti! <3