Näytetään tekstit, joissa on tunniste reissussa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reissussa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 6. lokakuuta 2018

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa vaippa ja soseita vaan

Terveisiä Välimeren rannalta! Saavuimme kohteeseen myöhään torstai-iltana ja eilisen mentyä puolihojaannuksissa kaikesta matkustamisesta aletaan tänään jo olla vahvemmin kiinni elämässä. Ajattelin kirjoitella pikaisesti muistiin tähän astiset matkustuskokemukset, koska ne luultavasti vaipuvat nopeasti unholaan, tai vähintäänkin vaihtuvat huonompiin paluumatkan koittaessa.

Taitaa olla olalle taputtamisen paikka, kun niin hienosti selvittiin Lempin kanssa junasta ja lentokoneesta. Ennakkoon luomani worst case scenario ei toteutunut kummassakaan matkustusvälineessä ja luultavasti nämä on nyt niitä hetkiä jos koskaan, että pitäis käydä uhraamassa jollekin korkeammalle taholle siitä hyvästä, että hommat meni todellakin putkeen.

JUNAMATKA 
Seinäjoki - Tikkurila
2,5h


Varasin liput hyvissä ajoin perhehytistä, jossa on neljä vierekkäistä istumapaikkaa ja kuvassa näkyvä leikkipiste mukuloille. Matkan lähestyessä aloin tiuhenevaan tahtiin kyttäämään VR:n varauspalvelusta hytin tilannetta ja suureksi kauhukseni oman paikkani lisäksi myös muut hytin penkit alkoivat muuttua punaisiksi, eli varatuiksi. 

Worst case scenario: Hytin kaikki paikat on ostettu ja lopulta Lempin lisäksi sinne änkee ainakin kuusi muutakin lasta, joista suurimmalla osalla on joku tarttuva tauti ja ihan hirveästi energiaa ja kova ääni. Istun vaivautuneena muiden mammojen vieressä, jotka paheksuen katsovat, kun annan Lempin pyöriä lattialla ja nuolla antaumuksella penkinreunoja. Muiden lasten tallottua Lempiä yli puoli tuntia nostan mukulan syliini ja yritän jatkaa matkaa pitämällä vastalauseita suoltavaa  ja kaarelle vääntyvää Lempiä hellästi lukkohalauksessa. Tuskanhiki valuen kerään varttia myöhemmin kassini ja tungen Lempin Tulaan ja menen "käymään vessassa", mutta todellisuudessa lähden etsimään vapaita paikkoja naapurivaunusta enkä koskaan palaa.

Todellisuus: Hyttiin astuessani minua on vastassa ihana, aurinkoinen kuusikymppinen nainen ikkunapaikalla. Hän kertoo hymyillen, että varasi paikan perhepaikoilta vahingossa. Puran kamani ja lapsen lattialle ja juttelemme niitä näitä rouvan kanssa Tikkurilaan saakka. Hän on lähdössä Afrikkaan seuraavana aamuna samoihin aikoihin kun minä. Lempi leikkii (lue: imeskelee käsiänsä ja  lelujansa) tyytyväisenä lattialla viltin päällä koko matkan ja alkaa krätistä vasta, kun teen lähtöä hieman liian aikaisin ja Tulassa tulee hiki. Lähtiessä toivotamme rouvan kanssa toisillemme hyvää matkaa.
5/5
LENTOMATKA
Helsinki - Izmir
3,5h


Jätin check inin tekemättä ennakkoon, koska kuvittelin voivani siellä tiskillä pyytää sellaista paikkaa, että vieressä olisi tyhjää. Ei onnistunut ja marssimme koneeseen ysirivin ikkunapaikkaa metsästämään. Olin varautunut täydellä maitopullolla, parilla valmis-Nanilla ja smoothiepussilla.

Worst case scenario: Joudumme penkkirivin keskimmäiselle paikalle. Lempi pyörii sylissä taukoamatta, yrittäen tarttua vuorotellen kumpaankin vierustoveriin ja vääntäytymällä kaarelle aina kun yritän rauhoitella ja saada sitä nukahtamaan. Nousussa alkanut huutoitku jatkuu vähintään puoli tuntia ja alkaa uudelleen heti, kun lentokone on tiputtanut korkeutta ensimmäisen kymmenen metriä laskeutumisvaiheessa. Yritän välillä kävellä lentoemäntien ja kanssamatkustajien tuskaksi edestakaisin keskikäytävää raivoava hikiniska repussa. Tässä vaiheessa on jo vaikea sanoa kumpi meistä on hikisempi ja kumpaa vituttaa enemmän. Kun Lempi vihdoin rauhoittuu ja joudun vierustoverin ensin herättämällä ahtautumaan takaisin meidän keskipaikalle ruokkiakseni hänen korkeutensa, leviää sosepussi hänen syliinsä, maidot lirahtavat Kånkeniin ja lapsen selässä kasvaa uhkaavasti epäilyttävän rusehtava ja märkä läntti.  En ole ehtinyt tehdä mitään muuta kuin selviytyä kun vihdoin laskeudumme Izmiriin.

Todellisuus: Ysirivin ikkunapaikalle istuessa viereiset penkit pysyvät pitkään lupaavasti tyhjänä. Viimeisten joukossa niihin kuitenkin istahtaa kuusikymppinen pariskunta ja rouvan kanssa ehdin jo keskustella Turkin edullisista langoista hänen ensin bongattua Lempillä jalassa olevat junasukat. Lähdön lähestyessä huomaamme, että viereinen penkkirivi on kokonaan tyhjä ja mitä tapahtuukaan: pariskunta ehdottaa itse, että voisivat siirtyä sinne niin, että meille jäisi enemmän tilaa touhuta!
Halleluja! Olin tietty ekstaasissa, ja pian pian koneen noustua pariskunta loikkasikin käytävän yli ja me saimme levittää kaiken irtaimistomme pitkin penkkejä.

Nousu meni hyvin Lempin juodessa maitoa ja pian sen jälkeen hän nukahti ja totesin, että olisin voinut ihan hyvin ottaa kirjan mukaan. Mitä helkkaria tekisin nyt koko matkan, kun olin varautunut vain vääntämään lapsen kanssa? :D Parin tunnin paikkeilla lapsi heräsi ja istui loppulennon keskipenkillä pupeltaen lennon tarjoilukuvastoa ja näpläten leluja. Tietenkään kakkevaipalta emme välttyneet, mutta vaipanvaihto sujui koneen vessassa oikein hienosti.

4/5

AUTOMATKA
Izmir - Marmaris
3h



Sisko haki meidät Izmirin kentältä ja jatkettiin loppumatka autolla. Luojan kiitos ei tarvinnut sekoilla bussilla! Sisko oli ihanasti saanut hommattua meille turvakaukalonkin ja alkuvaikeuksien jälkeen onnistuttiin jopa asentamaan se takapenkille. Lempi tuupertui alta aikayksikön, mutta herättyään parin tunnin päästä alkoi KRÄTYILY. Ilmeisesti oli hiki ja matkustaminen rupesi tympimään, ja viimeiseksi tunniksi siirryin takapenkille toimittamaan seuraneidin virkaa. Kuten kuvasta näkyy, oli neiti aika nääntynyt :D

Automatkasta mulla ei ollut kuin optimistisia odotuksia, koska alunperin tarkoitus oli tulla bussilla ja sen vaihtuminen autoksi oli lottovoitto. Paluumatka tehdään samalla kuviolla ja toivon todella, että käy yhtä hyvä säkä kuin mennessä kaikkien näiden juttujen kanssa. Luultavasti ei käy, mutta aina voi toivoa.


sunnuntai 12. elokuuta 2018

Matkalle beibin kanssa

Mulla oli jo raskausaikana toiveissa, että päästäis Jukan ja mukulan kanssa reissuun ennen kuin lapsi alkaa kävellä ja muuttuu ihanasta paikallaan pysyvästä pötkylästä perässäjuostavaksi ikiliikkujaksi. Mun mielikuvissa loma lakkaa olemasta loma useiksi vuosiksi siinä vaiheessa, kun lapsi lähtee liikkeelle: ei enää rentoa hetkeä vaan silmä kovana maantiekiitäjän perään katsomista. Äitiyspäiväraharealismi kuitenkin hautasi nämä toiveet jo alkuvuodesta ja oonkin käännellyt kalenterisivua seuraavaan samalla sivusilmällä seuraillen lattialla akselinsa ympäri pyörivää Lempiä, ja tuntenut reissusuunnitelmien vajoavan yhä vain alemmas ja alemmas to do -listalla. Ohi meni uus matto, ohi meni omenapuun taimet ja läppärin uus ssd-levy. Oikeesti on tosi turhauttavaa, että vaikka kuinka kärvistelis ruokakaupassa ja ostais säästellen, niin silti tulee aina joku helkkarin sähkölasku joka pilaa koko kuukauden ja taas jää säästämättä.


NO. Tulipa sitten siskonpoika Yy Turkista Suomeen ja kävin hänen kanssaan viikko sitten keskustelua liiran kurssista, joka on ihan älytön. Tällä hetkellä euro on vähän reilu seitsemän liiraa, eli periaatteessa jopa mun äitiyspäivärahalla olisin Turkissa massipäällikkö. Pikaisesti käytiin läpi mitä maksaa euroissa Burger Kingin Whopper, alakerran kaupasta ostettu uunituore ranskanleipä, kotiinkuljetettu pizzasatsi tai pullo olutta ja next thing I know olinkin jo SunExpressin sivuilla selailemassa lentopäiviä.

Lähdetään Lempin kanssa alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen reissuun kahdestaan, lentoina sesongin viimeiset lennot lokakuun alussa. Kaksi viikkoa siskon parvekkeella vaakatasossa voittaa ihan helposti kaiken muun mitä lokakuussa voisi tehdä. Mikä parasta, siskollakin alkaa loma niihin aikoihin, eli saadaan hänestä seuraa niin kylillä käppäilyyn kuin luultavasti sinne parvekkeellekin.



Oonkin tässä sitten viimeiset pari päivää selvittänyt näppäimistö kuumana, että mitä kaikkea tarttis ottaa huomioon kun matkustaa vauvan kanssa:

- Mitä voin ottaa koneeseen mukaan? Korvike tetrana vai jauheena? Hehe juuri kun kirjoitin tämän niin tajusin miltä näyttää, kun yritän osua jauheella tuttipulloon Lempin istuessa mun sylissä. Toisaalta, samalta se näyttää kun yritän osua tetralla tuttipulloon Lempi sylissä...

- Olisko ikkunapaikka parempi kuin käytävä? Käytäväpaikalla on tiellä, kun viereisille matkustajille tarjoillaan ruokia sun muuta särvintä (kuvittelen tässä kohtaa itseni välittämässä naapurin prikkaa eteenpäin samalla, kun Lempi tarttuu siihen ja kiskaisee sen kaiken sisällön päällensä) ja on koko ajan kahden tulen välissä. Itsehän en ottanut ruokia ollenkaan, kun siitä ei ainakaan mitään tulisi. Ikkunapaikalta taas on vaikea lähteä minnekään, mutta sentään toisella puolella olisi seinä ja ikkuna. Ajattelin kysyä kentällä, että olisiko jotain paikkoja niin, että olisi vieressä vapaa penkki. Luulis olevan. Lokakuussa Izmiriin.

- Kiinnostaa myös lentokenttäbussin death rate välillä Izmir-Aydin. Mitään turvakaukaloahan tuskin on, koska Turkki. Onneksi ees ajetaan valoisaan aikaan. Ja tarkemmin ajatellen en oikeastaan halua tietää :D

- Pitääkö mun ostaa mukaan apteekista koko lastenlääkehylly, vai pärjäänkö parilla tärppitropilla? Lueskelin eilen jotain blogia jossa mainittiin puuduttavat korvatipat nousuja ja laskuja silmälläpitäen. Toisaalta oon muutamastakin paikasta lukenut ettei näin pienillä lento vielä korviin käy, koska aukile. Kaipaan omakohtaisia kokemuksia! Anybody? Ja joo, tiedän, pitäisi juottaa nousun ja laskun yhteydessä, mutta jos vanhat merkit paikkaansa pitää, niin Lempiä kiinnostaa siinä vaiheessa ihan joku muu kuin tuttipullo.
Mukaan otan ainakin Relatipat ja panadolia. Mitä muuta?


- Tarvinko Jukalta lupalapun lapsen maasta viemiseen? Kauhukuva: passintarkastuksessa setä katsoo meitä tuimasti ja kysyy, onko lapsi minun. Vastaan, että on. Setä ei usko ja evää meiltä pääsyn lennolle. "Teillähän on eri sukunimikin." Tää on kauhukuva vain Helsingin päässä, Turkissahan sitä vois ottaa vain paluubussin takas siskon luo :D

- Miten toi lapsi viihtyy oikeesti koko matkan ajan sylissä? No se on helppo vastaus: huonosti. Oon toiveikas, että pääsisin jo päivää aikaisemmin Helsinkiin, ettei tarvisi matkustaa koko matkaa putkeen yhden päivän aikana. Mulla on vetämässä yksi majoitushakemus, mutta sitä ei ole vielä vahvistettu tarjoajan toimesta. Vapaaehtoiset majoittajat ilmoittautukoon siis nyt, tai vaietkoon iäksi! Muuten tulee tooooodella pitkät 12 tuntia, ja Lempihän ei oo mikään sylikissu.

- Rattaat mukaan vai ei? Mä ajattelin pärjätä matkapäivät repulla ja sitten katella paikanpäältä jos löytyis jotku kahden markan rattaat jotka kestäis sen kaks viikkoa.

- Matkasyöttötuoli kohteessa vietettävää aikaa silmälläpitäen. Tarvin TÄLLASEN.


Onhan näitä. Onneks on vielä myös aikaa. Meanwhile otan vastaan kaikki vinkit liittyen lentokone- ja junamatkustamiseen alle vuotiaan kanssa. Suurimmaksi kompastuskiveksi tässä varmaan tulee tuo sylissä viihtyminen, jota varten saatan asentaa kännykän täyteen kaikkia aivoja syövyttäviä piirrettyjä ja jakaa lähimmille penkkiriveille korvatulppia.

Jos ei ajattele näitä pakollisia lapseen liittyviä kysymysmerkkejä, tai vaikka sitä, että mitä jos lentokenttäbussi ajaa jyrkänteeltä alas, niin oon reissusta ihan tärinässä. Minä rrrrrakastan Turkkia. Käytiin viimeksi siskon luona viisi vuotta sitten ja kuvat ovat muistoja siltä retkeltä. Saattaa olla aistittavissa, että eniten kiinnostaa ruokapuoli :D Oon surffannut paikallisen supermarketinkin nettisivuja ja tsekkaillut, että mitä maksaa keksit ja kakut ja suklaat ja herkut :D Yyn avustuksella tarkastin myös suositeltujen ravintoloiden ja kebabpaikkojen menut. Uuuuuuu miten paljon mä syönkään! Haaveissani herätään Lempin kanssa aikaisin ja lähdetään käpyttelemään johonkin ihanaan aamupalapaikkaan aamiaiselle.... Todellisuudessa luultavasti raahaudutaan kymmenen aikaan alakertaan kaivamaan jääkaapista marmeladia ranskanleivän päälle ja keittämään vettä nescafelle. Ihan sama! Voi nekin vetää partsilla tuijotellen merelle <3

Siskolta ilman lupaa lainattu kuva.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Moikka mökiltä!

Tapahtuipa eilen, että päätin lähteä extempore Jukan vanhempien mökille pariksi päiväksi. Otin mukaan lapsen ja koiran ja taas ihan liikaa syötävää ja ainakin 20 ylimääräistä vaippaa. Ajelin reilun tunnin päähän tähän ihanaan merenrantakohteeseen, tein läpsystä vaihdon appivanhempien kanssa ja vapautin Saulin luontoon. Tyyppi veti ens alkuun oikein kunnon bullihepulit, jonka jälkeen ei liikkunutkaan 24 tuntiin millään muulla tavoin kuin täysiä juosten.


"I tried taking pictures, but they were so mediocre. 
You know, every girl goes through a photography phase. Like horses... 
Taking dumb pictures of your feet."

Minä r-a-k-a-s-t-a-n mökkeilyä. Voisin oikeesti muuttaa tänne! Ihan sama onko juoksevaa vettä vai ei, I love it. Ainut mikä tässä vähän vastustaa on mun öiset pelkotilat. Ok, ei öiset, vaan ihan-kaiken-muun-ajan kuin aamu- ja päiväsajan pelkotilat. Kun illansuussa varjo mökin pihamaalle lankeaa, niin Tean käsi jo sälekaihtimen namikkaa hapuilee ja oven lukkoon laittaa. Olen 100% varma, että juuri tätä mökkiä tälläkin hetkellä vaanii joku HÄMÄRÄMIES metsän siimeksessä. Tai joku eksynyt suunnistaja on laahustamassa hitaasti mutta varmasti just nyt tuolla mökkitiellä. Sillei toista jalkaa vähä laahaten, pää kenossa, suu auki ja silmät lasittuneina.... Näähän on tuttuja tyyppejä jo 20 vuoden takaa partioleireiltä :D Terkkuja vaan Mimmille ja Herpalle! Onks näkyny??

Meidän pääsuojelija sinkoamassa taas ei minnekään

Vahdin näitä kaloja tässä. Mutta vain mahaan asti.... vain mahaan asti.

Ennen sai turvaa yhdestä tai kahdesta koiran kokoisesta koirasta, mutta toista se on tänään kun on vain toi hepuloiva rimpula-Sauli, joka oli yksi syy siihen, että sain tykytyksiä viime yönä kello 02: heräsin siihen et herra istuu sängyn vieressä, tuijottaa ja heiluttaa häntää -> erittäin epätyypillistä. Ilmoitin, että tässä todellisuudessa en oo missään muodossa päästämässä sitä ulos tähän aikaan ja passitin takas nukkumaan, mutta valvoin varuiksi kuitenkin kolmeen kuulostellen, että ihan ku joku olis kokeillut oven kripaa, ja pelokkaana vilkuillen makkarin säläreiden pikkuisia reikiä, että ei kai tuolla pihalla just joku vilahtanut. 

Oikeesti jos toi koira tekee saman tempun ens yönä, niin sen päivät on luetut.


Neiti on viihtynyt pihalla koko päivän, kävi vain päikkärit nukkumassa sängyssä. Ihan selvästi sekin nauttii näistä lämpimistä päivistä, kun saa ulkosalla pötkötellä, nihkeitä hikivarpaita löyhytellä ilmassa ja ihmetellä korkeuksissa heiluvia koivunlatvoja. Järjesti hän pitkästä aikaa myös oikein kunnon kakkayllätyksen ja töräytti täyslahkeellisen suoraan sitteriin. Luojalle kiitos irrotettavista päällisistä, joita huljuttelin meressä Saulin ensin suoritettua oma-aloitteisesti likaisimman esipesun sillä välin, kun itse dippailin Lempin pyllyä vesisaaviin. Onneksi oli eilen lämmitetty vesi edelleen kuumaa, ettei tarvinnut huljutella Lempiäkin meressä.

Maha täynnä kaketta on mukava hetken pötkötellä auringossa

Rentoutuminen tällä reissulla paljastui toiveajatteluksi. Kun Lempi on hereillä puuhastelen tietty sen kanssa ja esittelen hänelle kappaletta kauneinta Suomea (ihan niinku se siitä mitään vielä ymmärtäisi, mutta nuorena on vitsa jne). Kun hän nukkuu pesen sitteriä meressä, täyttelen vesisäiliötä ja sytytän siihen uuden tulen, lakaisen enimpiä hiekkoja lattioilta, kyttään silmä kovana Saulia ettei kotka tule ja nappaa, pesen tukan ja syön. Ehdin kyllä ottaa pitkästä aikaa kuvia muustakin kuin Lempistä (eli omista jaloista ja Saulista. Mikähän tos jalkojen kuvaamiseski on), juoda muutaman kupin kahvia ja ruskettua. Aikani saunamökin rappusilla spagettimaisesti istumaattuani ja maailmanmenoa ihmeteltyäni totesin ajan olevan kypsä ruumiilliselle työlle. Nousin, tartuin rautaharavaan ja tasoittelin hieman liian innokkaasti rantaan ajettua hiekkaa, jonka seurauksena rautaharava meni poikki. Viimeksi täällä ollessani lipsautin ruokalautasen keittiön lattiaan. Vähän jännittää, että tuleeko enää seuraavaa kertaa :D

 
Vähäks oon ihana kun en yritä koko aikaa repiä näitä laseja veks!

Nyt Lempi on jo yöunilla ja Saulikin tajuttomana kuuluis kuorsaavan sohvan vieressä. Mä teen vähän iltapalaa ja katson hetken töllöä, sitten kömmin Lempin viereen odottamaan aamua. Just juttelin Jukan kanssa puhelimessa kun kuului taas jostain semmonen ääni, että IHANKU JOKU OLIS TUOLLA TERASSILLA!!! Mä vihaan tätä!! MIKSI TERÄVÖIDYTTE AISTIT!!!