Mitä onks jotain kuumia päiviä ollu?

Voi morjes näitä kelejä. Kesä ei kuulu mun lempivuodenaikoihin juurikin tämmösten hikisten aurinkopäivien vuoksi. Miten nihkeetä on tehdä ruumiillista työtä kun mittari näyttää yli 20 astetta plussaa? No ihan sikanihkeetä.

Tänä kesänä kuitenkaan ei oo tarvinnut LUOJAN KIITOS töitä tehdä ja uskon vihdoin, 35 vuoden ihmettelyn jälkeen, tavoittaneeni kesänrakastajan sisimpiä tunnetiloja. Täähän on siis ihan jees! Nytkin mittari näyttää varjossa 31,5, mut hei, SE ON JEES! Tokikaan mä en voi lähteä koiran kanssa lenkille ennen iltayhdeksää, ja onkin suoranainen ihme ettei Sauli oo vielä esim. muotoillut meidän kulmasohvaa uusiksi. Ei puhettakaan vaunuttelusta, enkä edes muista koska ollaan viimeksi reputeltu. Jos ulos rohkenee päiväsaikaan mennä on kimpussa satapäinen paarmaparvi, ja auringon kärventäessä päänahkaa harmittaa taas, ettei tullut ostaneeksi sitä ihanaa, leveälieristä hellehattu H&M:ltä alkukesästä. Nyt olis käyttöä.

Kylvettiin nurtsi kesäkuun alussa. Sen jälkeen siihen on letkutettu menemään ainakin toistatuhatta kuutiota vettä. Ilta toisensa jälkeen kasteltu ja päivisin seurattua ikkunasta kuinka pikku jyväset siellä taistelee hengestänsä kuivan maan halkeillessa niiden alla. Nyt piha on jo vihreä, ja jos oikein siristää silmiä pieniksi viiruiksi, niin ei huomaa, että 90% vihreydestä on peräisin rikkaruohoista.

Sisällä on sentään viileä. Yksi sana: ilmalämpöpumppu. Vähäsen teettää meikälle huonoa omaatuntoa sen päälle laittaminen, koska sähkönkulutus ja ennenkaikkea sähkölasku. Tänä kesänä varmaan mieleenpainuvimpia hetkiä tulevat olemaan vesi- ja sähkölaskun avaamiset :D

Lapselle ei kotona ollessa juuri muuta pueta kuin vaippa. Toki ilmalämpöpumppu hönkii olkkarin äkkiä niin viileäksi, että neitikin kaipaa jo jotain henkäyksenohutta ja läpikuultavaa yllensä. Liikkumista kotoa yhtään minnekään ollaan lahjakkaasti vältelty jo useampi viikko. Kyläilyt hoidetaan silloin kun käytössä on ilmastoitu auto, ja edes pikainen käynti Hankkijan puutarhamyymälässä on siirretty toistaiseksi tuntemattomaan ajankohtaan. 

Petari on ollut kuivumassa lähes päivittäin päikkäripissuvahinkojen vuoksi.

Huomaa kuvassa myös vihertävä läikkä patjassa, joka on kaunis muisto kaksiviikkoisen Lempin 

lahkeesta falskanneesta limakakasta <3 

Etupihan terassilla on osittain varjoa puoli kolmeen asti, jonka jälkeen varjokaistale hiipii niin lähelle talon seinää, ettei Lempin kanssa siihen enää jakseta ahtautua. Vähän aikaa sitten siirrytiin tältä päivältä sisätiloihin, kun ensin Lempi otti hetken huovalla ilmakylpyjä, sitten pulahti kylmään punkkaveteen ja lopulta päätti sessiot pisuttelemalla pyyhkeelle. Illalla otetaan sama homma uusiksi luomalla varjopaikka sirkkelipöydän ja kuivumassa olevan petauspatjan avulla.

Mökkeiltiin viime viikonloppuna ja siellä dippailin Lempiä suoraan mereen, kun en jaksanut erikseen lämmittää pesuvettä. Merivesikin oli niin naurettavan lämmintä, että kävin itsekin uimassa ties kuinka monen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Vähän Lempi henkeä haukkoi kun veteen sitä laskin, mutta se ei menoa haitannut ja tyyppi olis viihtynyt rantahiekassa varmaan koko päivän. Perjantai-ilta lilluttiin Jukan kanssa paljussa kun ensin saatiin mukula nukkumaan, ja lauantaina veden laskettua alle puolen nappasin Lempin kainaloon ja käytiin vielä kaksin paljussa paimentamassa kumiankkoja. Pari kertaa hörppäsi merivettä ja vähän jännitti, että tuleekohan kunnon ripulitulitusta. Säästyttiin!

Ollaan säästytty aika hyvin myös kuumuuden aiheuttamilta vaivoilta, kuten hikinäpyiltä ja hautuvilta pyllynkannikoilta. Kelit ei oo onneksi vaikuttaneet edes neidin uniin, vaan päikkäreitä posotellaan menemään ihan yhtä tyytyväisinä kuin ennenkin, vaikka usein herätessä hällä onkin selkä ihan märkänä.

Loppuyhteenveto: kesä on jees jos ei tarvi tehdä mitään tai mennä minnekään. Syksy, olet kuitenkin edelleen lempparini! Tervetuloa tänäkin vuonna <3

Neiti 4kk

En lähde nyt toitottamaan taas sitä, että miten nopeesti aika menee ja surettaa ja ooh joko on sitä ja tätä, jne, eli todettakoon vain neidin täyttävän tänään 4 kuukautta.

Tässä hienossa iässä hän:

- Kääntyy selältä vatsalleen. 

Voitte kuvitella tilanteen: vauva kääntyy selältä vatsalleen, kannattelee siinä aikansa päätään kunnes niskat väsyvät, lyö muutaman kerran naamarin lattiaan ja alkaa sitten huutamaan, koska ei jaksa enää kannatella sitä päätä, mutta kun ei saakeli soikoon osaa vielä kääntyä takaisin selälleen. Huudon kutsumana Mamma rientää paikalle ja pelastaa mukulan tilanteesta, vain saadakseen osakseen pahaa silmää ja todetakseen, että tyyppi kääntyy samantien uudestaan mahalleen. Tämä sama toistuu ja toistuu ja toistuu ja.... Yleensä laitan jossain vaiheessa jotain kättä pidempää sen kylkeen, ettei yksinkertaisesti enää pysty kääntyä, kun eihän se raukka osaa tehdäkään sitä kun vasemman kautta :D Haha!

- Ei saa enää ÄMMÄÄ, eli äidinmaitoa. Koska hänellehän ei enää tissi kelpaa, koska pullo is best ja sitä myöden alun tehokkaan pumppailun jälkeen annoin itselleni luvan lopettaa imetyksen. Ei kai se siihen kuole.  ...   ... ? Korviketta siis kuluu.

- Sai tänään maistaa porkkanasosetta! Höyrytin, haarukoin mössöksi, linttasin lusikalla koska haarukka jätti knöölejä (joihin lapsi tukehtuu), survoin sauvasekoittimella koska lusikka jätti knöölejä (lapsi tukehtuu), mietin, että höyrytinkö liian vähän aikaan kun ne pikkupikkuknöölit vaan on ja pysyy, etsin neuvoja mammaryhmästä, googlasin "4kk vauva sose koostumus", junttasin puunuijalla ja luovutin: ei kai se siihen tukehdu.
Tarjoilimme sosetta Hänen Paukkupyllyisyydelleen korvikkeen jälkeen jännittyneissä tunnelmissa: voi miltähän sen naama näyttää kun se maistaa!! No, sose meni suuhun, neidin naama meni ruttuun ja hänen kielensä hienovaraisesti kolasi soseet takaisin suun ulkopuolelle. Tämä toistettiin muutaman kerran, jonka jälkeen todettiin, että jäädään odottelemaan parempia valmiusaikoja.
Ostin kuitenkin varovaisen toiveikkaana kaupasta luumusosetta, ehkä vika oli siinä rakeisessa koostumuksessa...

Mumma: "Tiedäthän, että lupiinit on myrkyllisiä?"

- On eniten kiinnostunut omien sormien ja käsien imeskelystä. Meillähän ilmenee tätä samaa touhua niin ihmis- kuin koiralapsella. Sillä erolla Saulin tassujen imeskelyyn, että Lempin käsien kurkkuun tunkemista ei yritetä estää sivelemällä niihin tabascoa ja laittamalla muovitrönöä kaulaan ja huutamalla n. 100 kertaa päivässä ei. Koska ilmeisesti se, että lapsi imeskelee sormia 24/7 on ihan ok, kun taas se, että koira nuolee tassua 24/7 on neuroosi ja koko tassu tippuu kohta veks tai ainakin kehittää hiivatulehduksen. Go figure.

No jos mä vähä näitä käsomnomnom
(Mumma huom! Ei oo lupiineja suussa!)

- Pälpättelee ja kiljahtelee ja kikertää. Viimeisen viikon aikana hänen sana-arkkunsa on auennut sepposen selälleen ja joskus harvoin, kuten tänään, sieltä riittää juttua myös mammalle :)

- Nousi neuvolassa sekä painossa että pituudessa YLÄKÄYRÄLLE JEEEEE MULLA ON PUNKERO VAUVA!!! .... ja käyttää vaatekokoa 62.

- Nukkui ensimmäisen yönsä viime yönä omassa sängyssä! Hänhän on tähän asti nukkunut mun kanssa lusikassa, mutta koska hän on nyt jo Iso Tyttö (myös fyysisesti) eikä yöllä laiteta enää tissiä suuhun, niin hän siirtyi vihdoin omaan sivuvaunupinnikseen. Tykkäs kai. Ainakin nukkui.

Kävin äsken viemässä neidin yöunille kun alkoi mennä vähän ylikierroksille Huvilan ja Huussin jälkeen (taas). Käveltiin hissukseen makkariin ja lauloin samalla meidän tuutulaulua, Päivänsädettä ja Menninkäistä. En tiiä mikä siinä on, mutta mua alkaa joka kerta itkettää kun Lempi rauhoittuu mun lauluun. Ehkä siksi, kun yleensä mun käsketään lopettaa jos laulan, koska äänihän on kamala :D Mutta pääasia että Lempi tykkää! Se katselee vaan ja kuuntelee, silmät jo vähän lupsuu ja pikkuiset sormet puristaa sormea täysillä, ja mä yritän saada laulun loppuun vaikka silmät on sumeat ja räkäkin jo valuu, eikä äänikään tahdo kulkea. Yhyy. Hän on mun ihana nelikuinen Päivänsäde <3