En lähde nyt toitottamaan taas sitä, että miten nopeesti aika menee ja surettaa ja ooh joko on sitä ja tätä, jne, eli todettakoon vain neidin täyttävän tänään 4 kuukautta.
Tässä hienossa iässä hän:
- Kääntyy selältä vatsalleen.
Voitte kuvitella tilanteen: vauva kääntyy selältä vatsalleen, kannattelee siinä aikansa päätään kunnes niskat väsyvät, lyö muutaman kerran naamarin lattiaan ja alkaa sitten huutamaan, koska ei jaksa enää kannatella sitä päätä, mutta kun ei saakeli soikoon osaa vielä kääntyä takaisin selälleen. Huudon kutsumana Mamma rientää paikalle ja pelastaa mukulan tilanteesta, vain saadakseen osakseen pahaa silmää ja todetakseen, että tyyppi kääntyy samantien uudestaan mahalleen. Tämä sama toistuu ja toistuu ja toistuu ja.... Yleensä laitan jossain vaiheessa jotain kättä pidempää sen kylkeen, ettei yksinkertaisesti enää pysty kääntyä, kun eihän se raukka osaa tehdäkään sitä kun vasemman kautta :D Haha!
- Ei saa enää ÄMMÄÄ, eli äidinmaitoa. Koska hänellehän ei enää tissi kelpaa, koska pullo is best ja sitä myöden alun tehokkaan pumppailun jälkeen annoin itselleni luvan lopettaa imetyksen. Ei kai se siihen kuole. ... ... ? Korviketta siis kuluu.
- Sai tänään maistaa porkkanasosetta! Höyrytin, haarukoin mössöksi, linttasin lusikalla koska haarukka jätti knöölejä (joihin lapsi tukehtuu), survoin sauvasekoittimella koska lusikka jätti knöölejä (lapsi tukehtuu), mietin, että höyrytinkö liian vähän aikaan kun ne pikkupikkuknöölit vaan on ja pysyy, etsin neuvoja mammaryhmästä, googlasin "4kk vauva sose koostumus", junttasin puunuijalla ja luovutin: ei kai se siihen tukehdu.
Tarjoilimme sosetta Hänen Paukkupyllyisyydelleen korvikkeen jälkeen jännittyneissä tunnelmissa: voi miltähän sen naama näyttää kun se maistaa!! No, sose meni suuhun, neidin naama meni ruttuun ja hänen kielensä hienovaraisesti kolasi soseet takaisin suun ulkopuolelle. Tämä toistettiin muutaman kerran, jonka jälkeen todettiin, että jäädään odottelemaan parempia valmiusaikoja.
Ostin kuitenkin varovaisen toiveikkaana kaupasta luumusosetta, ehkä vika oli siinä rakeisessa koostumuksessa...
Mumma: "Tiedäthän, että lupiinit on myrkyllisiä?"
No jos mä vähä näitä käsomnomnom
(Mumma huom! Ei oo lupiineja suussa!)
(Mumma huom! Ei oo lupiineja suussa!)
- Pälpättelee ja kiljahtelee ja kikertää. Viimeisen viikon aikana hänen sana-arkkunsa on auennut sepposen selälleen ja joskus harvoin, kuten tänään, sieltä riittää juttua myös mammalle :)
- Nousi neuvolassa sekä painossa että pituudessa YLÄKÄYRÄLLE JEEEEE MULLA ON PUNKERO VAUVA!!! .... ja käyttää vaatekokoa 62.
- Nukkui ensimmäisen yönsä viime yönä omassa sängyssä! Hänhän on tähän asti nukkunut mun kanssa lusikassa, mutta koska hän on nyt jo Iso Tyttö (myös fyysisesti) eikä yöllä laiteta enää tissiä suuhun, niin hän siirtyi vihdoin omaan sivuvaunupinnikseen. Tykkäs kai. Ainakin nukkui.
Kävin äsken viemässä neidin yöunille kun alkoi mennä vähän ylikierroksille Huvilan ja Huussin jälkeen (taas). Käveltiin hissukseen makkariin ja lauloin samalla meidän tuutulaulua, Päivänsädettä ja Menninkäistä. En tiiä mikä siinä on, mutta mua alkaa joka kerta itkettää kun Lempi rauhoittuu mun lauluun. Ehkä siksi, kun yleensä mun käsketään lopettaa jos laulan, koska äänihän on kamala :D Mutta pääasia että Lempi tykkää! Se katselee vaan ja kuuntelee, silmät jo vähän lupsuu ja pikkuiset sormet puristaa sormea täysillä, ja mä yritän saada laulun loppuun vaikka silmät on sumeat ja räkäkin jo valuu, eikä äänikään tahdo kulkea. Yhyy. Hän on mun ihana nelikuinen Päivänsäde <3
Niin ihanan mukava vauvatarina 💛
VastaaPoista