Vauvan tulo yllättää monella tavalla

Siskontyttö oli Suomessa lomalla katsomassa Lempiä, ja hän esitti mulle mökkeilyn lomassa visaisen kysymyksen: mikä lapsen saamisessa on ollut kaikkein yllättävintä? En osannut ihan heti antaa kattavaa vastausta, mutta nyt tovin asiaa mietittyäni olen koonnut tärkeimmät:

1. Synnyttäneiden osastolla on vauvan kanssa oman onnensa nojassa.
Tai no, hälynapin päässä avusta tietenkin. Odotin, että siellä meidän yksiössä olisi ravannut tiuhemmin henkilökuntaa tarkastamassa tilannetta, mutta eihän siellä öisinkään käynyt kukaan kertaakaan! Kova luotto hoitoalalla tuoreisiin äiteihin :D

2. Imettäminen on show koko rahalla ja Imetyksen Tuki Ry on tarpeeseen syntynyt yhdistys.
Oletus: Tissi laitetaan lapsen suuhun ja lapsi syö ja kasvaa ja on tyytyväinen.
Todellisuus: Tissi yritetään saada lapsen suuhun, mystinen imuote on väärä ja tissiin sattuu niin helvetisti ettei mistään tuu mitään. Nänneistä vuotaa verta ja puret harsoa ettet itkisi ääneen. Spekuloit Imetyksen Tuen FB-sivuilla, että onko lapsella mahdollisesti korkea kitalaki tai kireä kielijänne. Otat käyttöön rintakumin, joka osoittautuu maailman parhaaksi keksinnöksi. Kotona kaikki sujuu jo hyvin, lapsi on tyytyväinen ja maitoa tulee pakastettavaksi asti. Murehdit kuitenkin jatkuvasti maidon riittävyyttä kun huomaat, että kuukauden jälkeen meijerituotanto on laskusuuntainen ja rinnat ovat muuttuneet läpyköiksi. Kaiken huipuksi lapsen painokäyrä ei ole nousujohteinen, jolloin hamstraat hysteerisenä kaupasta lavallisen korviketta ja tyrkytät pulloa suuhun joka käänteessä. Kaiken korvikesekoilun sivuvaikutuksena toisen rinnan maidontuotanto hiipuu kokonaan, etkä oikeastaan edes muista koska olisit viimeksi tarjonnut sitä mukulalle. Eihän sillä muuten väliä, mutta jotenkin häiritsee kun rintojen kokoero ilmaistaan nyt kuppikokoina. Lopulta kolmen kuukauden jälkeen tissi on enää välipala korviketetravuoren kasvaessa roskakorissa. Olet lakannut murehtimasta sitä, että onko lapsen tulevaisuus pilalla kun se ei saa yksivuotiaaksi rintamaitoa. Iloitset, kun mukula imaisee nikottelematta täyden pullollisen lämmittämätöntäkin korviketta ja arkesi helpottuu sen myötä entisestään.

Pakkaaminen reissuun lähtiessä.

Tässä yhden mökkiyön varustus.

3. Lapsen saamisessa kipeintä ottaa maidonnousu.
Kotiutumisesta seuraavana päivänä ei jäänyt epäselväksi, että onko maito noussut rintoihin vai ei. Jouduin ottamaan pari askelta takaisinpäin kävellessäni aamulla puolialasti peilin ohi: excuse me, mutta mitä helvettiä mun tisseille on tapahtunut? Kivikovat, KULMIKKAAT, kuumat ja kipeät megatissit, joissa nännit sojottivat suoraan alaspäin ja tissit painoivat sivusuunnassakin käsivarsiin, tehden erehdyttävän harhatuntemuksen, että kantaisin kuumavesipulloja kainaloissa. Seison illalla kuumassa suihkussa ja väännän äänetöntä räkäitkua, koska en saa tisseistä tippaakaan maitoa pihalle pumpulla tai käsin. Lapsesta ei ole apua, sillä se syö tasan kaksi ruokalusikallista päivässä. Särkee ja on kamalaa. Tuntuu, että iho repeää. Onneks tää kesti vain sen maanantain. Ihan hirveetä.

4. Äidiksi tuleminen ei tarkoita sitä, että valvoisit yöt.
Tää on ny tämmönen asia mistä varmaan eniten kuuli raskausaikana: "Nuku nyt kun vielä voit!" "Et kuule syntymän jälkeen nuku kolmeen vuoteen, hehheh." Hohhoijakkaa. En-PÄ.
Koputan puuta ja kerron, että meillä on nukuttu ja nukutaan edelleen ihan sikahyvin. Onhan tässä väsy ollut, muttei siksi etten saisi nukkua, vaan siksi, että pitää herätä kerran tai kaksi yöllä laittamaan tissiä tai tuttia suuhun, tai kääntämään beibi kyljelleen, että pieru pääsee pihalle. Veivataan Lempin kanssa nykyään keskimäärin 10 tunnin yöunia. Pari heräämistä? Who cares.

5. Vaunuilla ei tee mitään jos on kantoreppu.
Meillä on Tula, enkä oo sen ostamisen jälkeen käynyt vaunulenkillä kuin muutaman kerran. Koiran kanssa ihan ehdoton kun ei riitä kädet eikä kärsivällisyys vaunun ja remmin kanssa kikkailuun. Kätevä myös vaikka kauppareissulla. Meillä mukula nukahtaa yöunille reppuun lähes joka ilta, kun viimeisenä hommana 21-23 välillä kastelen nurmikon ja Lempi on repussa messissä. 5/5. Worth every penny.

6. Äidiksi tuleminen tarkoittaa sitä, että et ehdi enää __________(täytä tähän mikä tahansa asia mitä teit ennen).
Tää on niin kauheeta. En tajuu miten ei ehdi tehdä mitään, vaikka Lempi nukkuu päikkäreitäkin niin hyvin! Siis niinku EI MITÄÄN. Luulin, että ehtis ees jotain, mutta ei. Esim. tätä postausta on kirjoitettu nyt about viikko. Jep, surullista :D

Koulutehtävien tekeminen? EI.
Pyykin viikkaaminen? EI.
Roskien vieminen? EI.
Saarekkeen öljyäminen? EI.
Lehden lukeminen? OH PLZ.

Oon kuitenkin kolmen kuukauden aikana oppinut käymään suihkussa minuutissa, tekemään hämmästyttävän määrän asioita yhdellä kädellä ja päättelemään Lempin kulmakarvojen asennosta, että milloin ehdin käymään salamannopeasti vessassa niin, ettei se oikeastaan edes huomannut että olin poissa. Kaiken huipuksi mimmi on nyt oppinut kääntymään, eli en voi jättää sitä edes sekunniksi hoitopöydälle. Aaaargh!

Reppumuijat

7. Vauva on aina herättyään hyvällä tuulella.
AINA. Aina!! Siis miten ihanaa kun on elämässä tommonen mini-ihminen, joka JOKA AAMU ENSIMMÄISENÄ ALKAA HYMYILLÄ KUN NÄKEE MUT!! <3 <3 <3 Parasta! Me aina aamuisin köllitään sängyssä hetki ennenku noustaan, kun hän on niin niin ihana että tekis mieli pussailla hänet kuoliaaksi. *sydänsilmähymiöitä*

8. Vauvalle ei saa laittaa aurinkorasvaa.
Kuvitelkaa! Ei saa laittaa alle 1-vuotiaalle aurinkorasvaa!

9. Vauvan varpaankynnet kasvavat niin hitaasti, ettei niitä tarvitse leikata edes kolmannen kuukauden pyörähdettyä kalenterissa. 
Sormenkynsiä kuitenkin sais olla napsimassa jokatoinen päivä. Valitettavasti on vähä kaikkee muutakin hommaa silloin kun Lempillä on taju kankaalla. Esim. tää blogi. Vauvan megakynnet vs. blogi. Nää on valintoja.

10. Vauva ei väännä joka päivä kaketta.
Kuvitelma: Lapsi puskee joka päivä pasketta niin että lahkeet vaan lepattaa ja äitiyspäiväraha kuluu vaippoihin. Lakanat uivat aamuisin riebalissa, eikä sen mukulan kanssa voi edes lähteä minnekään kun jo valuu repun reunasta ruikkuvana.
Todellisuus: Vasta kuudennen pyllyhiljaisuuspäivän tienoilla alat miettimään, että koska pitäis olla huolissaan. Satunnainen pieru pitää sinut kuitenkin varovaisen tyytyväisenä tilanteeseen.

11. Raskauden jälkeinen vartalo on kamala.
"Ole ylpeä vartalostasi ja siitä, että se on luonut uuden elämän!" Joopa joo. Katselin sairaalassa itseäni peilistä ja totesin, että ei menny ihan nappiin. Koitin vetää vatsaa sisälle ja vaikka kuinka vedin, niin peilikuvassa ei tapahtunut muutosta. Jännitin vatsalihaksia ja kokeilin painella niitä sormella vain todetakseni, että ne on nyt jossain huitsinnevadassa eikä mun mahassa. Istuminen varttia pidempään oli hankalaa, koska selkä kipeytyi, ja ensimmäiset kouluviikot oli siitä syystä kamalaa tuskaa. Myös autolla ajamisesta tuli selkä kipeäksi. Tuoleilla valuin kuin spagetti ja yritin epätoivoisesti saada edes jonkunlaista ryhtiä aikaiseksi vain taittuakseni huomion herpaannuttua uudestaan kaksinkerroin.
Jälkitarkastuksessa lääkäri siunasi erkauman olemattomaksi ja antoi luvan kuntoilun aloittamiseen. Mutta hei, nyt seriously, katso kohta 6.

12. Sektiosta toipuminen oli vastoin kaikkien muiden odotuksia a walk in the park.
Tietty suoria vatsalihaksia ei saa tehdä tyyliin vuoteen, mutta en laske sitä miinukseksi :D
Voi luoja miten paljon toitotusta sai ennen sektiota kuulla siitä, miten siitä toipuminen on niin kamalaa ja miks sä ny sillei kun jos alakautta niin sä kävelet sieltä salista ite pihalle ja oot heti toimintakunnos ja sillei on niin paljon parempi kun pystyt hoitamaan vauvaakin ite.

No oishan se kamalaa jos:
a) ei mieluummin makais sängyssä vauva kainalossa ja ottais lungisti kun sua lykitään ympäri sairaalaa takas vuodeosastolle, tai
b) ei malttais olla hyysäämättä mukulaa heti ekana päivänä kellon ympäri, vaikka saa tehdä sitä seuraavat 10 vuotta 24/7.

Mulla tulehtui haavakin kahdesti, mutta silti sektio ei oo vaikuttanut mitenkään mihinkään. Niinku huonosti. Ei mua oikein harmita, etten voinu viedä kuukauteen roskapussia roskiin tai vaihtaa ekana päivänä Lempille vaippoja. Sektio FTW!

13. Imetysdieetti on huijausta.
En voi painottaa tätä tarpeeksi: ((((_ei toimi_)))). Vaikutusta saattaa olla ruokavaliolla joka koostuu pääasiassa suklaasta ja sipseistä, tai sillä, että ks. kohta 2, mutta on silti tosi surullista että laskin kaikki korttini tän varaan kun raskausaikana ahdin huoletta naamaani pizzaa, sipsiä ja karkkia. Nyt kaduttaa. En oo ihan varma kerroinko jo siitä, kun pakkasin kaikki tavoitefarkut vintille pahvilaatikkoon: hyllyyn ei jääny yksiäkään :´´´´D Hahahahahahahah :´´´´D :´´´´(((