Sitä aina puhutaan kuinka odotusaikaan kuuluu kaikkea enemmän tai vähemmän väkinäistä vikaa ja kremppaa. Mä oon koko ajan hehkutellut ja ihmetellyt, että kun mulla ei oo oikein mitään ongelmia ja kaikki on vaan niin ihanaa. Et tietty ny tota saikkua on ollut, mutta nekin kivut loppui samalla hetkellä kun sai lopettaa työnteon ja ottaa rennommin.
Ajattelin tähän vähän listata niitä yleisimpiä asioita mitkä odotusaikaan yhdistetään ja katsoa, että miten meni niinku omasta mielestä.
Hemoglobiinin lasku - Tarua. Multa kysyttiin neuvolassa, että mitä syön kun on niin hyvät arvot: pizzaa, sipsiä ja karkkia. True story.
Hengenahdistus - Tarua. Hengästyn puhumisesta, mutta sitten toisaalta se ettei vois esim. nukkua selällään on ihan paskapuhetta. Mä aina yritän oikeaoppisesti nukahtaa vasemmalle kyljelle, mutta sitte aina ku herään niin oonki selälläni. Ja hyvin vaan henki kulkee.
Hermot - TOTTA. Julkinen anteeksipyyntöni kaikille työkavereille ja läheisille ja tuntemattomillekin, joita mun alkukolmanneksen silmitön hormoniraivo kosketti. Olin töissä niin kauhee että jopa tajusin hävetä omaa käytöstäni. Liikenteessä olin 100% road ragea, ja sen sai tuntea jokainen joka
a) ei vilkuttanut poistuessaan liikenneympyrästä (keskaria ja huutoa),
b) ollut jo pienessä liikkeessä siinä vaiheessa kun liikennevalon punainen vaihtuisi ihan just vihreäksi (tööttiä, huutoa, käsien heiluttelua italialaisittain ja puskurissa ajamista), tai
c) ei ajanut vähintään 10km/h ylinopeutta rajoituksista riippumatta (puskurissa roikkumista ja jäätävä tuijotus ohitustilanteessa).
Jukkakin sai osansa mun hirviöinnistä, mutta oli onneksi todella ymmärtäväinen :D
Oikeesti oli kyllä ihan siistiäkin olla hetken aikaa joku ihan toinen henkilö omassa kropassaan: en ainakaan jäänyt hautomaan tuntemuksiani ja sanoin kyllä heti jos joku mätti. Se oli vapauttavaa. Vähäkö oon kateellinen ihmisille jotka näyttää heti kaikki fiiliksensä ja puhuu suunsa puhtaiksi kun sanottavaa on.
Hot tip: jos hemoglobiiniarvot huolettavat, laita vähä kananuudelia.
Maksaläiskiltä oon sen sijaan säästynyt.
Ientulehdus - Tarua. Näitäki piti olla, verta vuotaa ja kaikki ihan kauheeta, eikä edes parane millään. No ei oo näkyny.
Itkeminen ja herkistely - Totta. Nyt loppuraskaudesta varsinkin. Viimeksi herkistyin tänään, kun joku Suomen naisampumahiihtäjä alkoi itkemään haastattelussa kun sillä oli joku valjas vissiin menny rikki ja tietty kisa pilalla. LAURA (nimi keksitty), MÄKIN ITKEN!
Lempin vauvakirjaan kirjoittaminen sinä-muodossa oli ihan liikaa, samoin instan sektiovideoiden katsominen heristeli hanoja.
Kengännumeron kasvu - Tarua. Siis okei, tää on mun suurin pelko. Kun on tämmönen sirolla 41-42 varustettu lumilapiojalka, niin suurin kauhistus olis, jos pitäis oikeesti alkaa etsiä kaupoista NELIKOLMOSEN HIENOJA NAISTENKENKIÄ, koska SEMMOSIA EI OLE!! Toistaiseksi mahdun vielä vanhoihin kenkiin *puunkoputtamis*. Syynä saattaa olla se, että oon marraskuun alusta asti lähinnä pötkötellyt tai vähintään istunut, eli ei oo paljo päässy luut leviämään tän reilun 90 kilon alla.
Best.
Nukkumisvaikeudet - Tarua. Hehheh on välillä ihan huono omatunto kun mammaryhmässä naiset valittaa kun uni ei maistu ja kello neljältä alkaa uusi päivä muutaman tunnin torkkujen jälkeen. Toista se on täällä! 12h ihan kevyesti! Nouseminen ennen kello kymmentä ei ole vaihtoehto. Tää on osittain johtanut pohdintaan siitä, että oonko väsynyt koska raskaus, vai väsynyt, koska oon laiska ämmä ja mulla on ihana tekosyy.
Närästys - TOTTA. En oo ihan varma närästikö mua jo samana päivänä kun alkio siirrettiin, mutta siltä tuntuu. Tauotonta närästystä since kesä 2017. Hankala sulattaa tätä kun mua ei oikeesti IKINÄ närästänyt ennen raskautta. Rennietä menny varmaan lavallinen ja pahin asia viimeisen puolen vuoden aikana on ollut se, jos ne on unohtanut himaan kun on lähtenyt esim kouluun.
Pahimmat aiheuttajat: suklaa, viinirypäleet, sitrushedelmät, mehut, sipuli, sipsit, dippi.
Parhaiten auttaa: piimä, jaffa, lääkkeet. Äsken auttoi myös se, kun söin Geishojen päälle hedelmäkarkkeja.
Pahoinvointi - Tarua. Haha! Pahoinvointi, I laught at you! Mulla oli ekan kolmanneksen aikana tasan kaks kertaa semmonen pieni matkapahoinvointihetki, joka loppu yhtäkkiä kuin tulikin. Ja yhden kerran muistan että oon meinannut työmaalla lähteä kahvitunnilla vessaan kun tuntui, että kohta tulee ylös. Mutta siinäpä ne. Haha! Miten helppoo?? HAHAHAHAHA!!! Oon kuullut kauhukertomuksia siitä, kuinka joku on oksentanut päällensä ja seinälle ja roskikseen ja vähä joka paikkaan, ja joillain pahoinvointi on salakavalasti myös palannut ihan loppumetreillä. Hahahaa!!! Suckerrrsss!!
Peräpukamat - Tarua. Nääki monilla kuulemma kauhee ongelma, vuotaa verta ja kaikkee ihan hirveetä. Ei meitsillä. THANK YOU SWEET LORD.
Raskausaivot - Niin totta! Täällä yks kappale erittäin vakavia raskausaivotapauksia. Ei se ajatus vaan kulje jos ei oo kulkeakseen ja on tosi ärsyttävää tajuta toimivansa ihan saakelin hitailla. Havahdun keittiön pöydän äärestä siihen, että oon tuijottanu ikkunasta ulos ilman että oon muodostanut yhtään ymmärrettävää ajatusta ainakaan viiteentoista minuuttiin. Myös kokonaisten lauseiden muodostaminen on välillä vaikeaa, ja taannoin pohdin, että voinko katsoa Netflixiä jos netti ei toimi, päätymättä lopulta mihinkään lopputulokseen ja unohtamalla koko asian. Oon myös takunnut vähä liian yksinkertaisen matikan tehtävän parissa ja pommittanut opettajaa asian tiimoilta sähköposteilla niin kauan, että kolmessa viimeisessä viestissä opettaja kehottaa mua siirtymään seuraavaan tehtävään. _Kolmessa_.
Tämä.
Raskausarvet - Tarua. Oon pari kertaa saanut suihkun jälkeen peilin edessä paskahalvauksen kun oon sekoittanut jonkun raapimajäljen raskausarpeen, mutta ei niitä vaan oo tullu *puunkoputtamis*. Nää oli mun pelkolistan kärkipäässä heti alusta asti: näin jo semmosen arpisen eturepun tossa loppuelämän ajan, mutta toistaiseksi näyttää lupaavalta. Oon toiveikas, että nää pysyykin taruna. Kiitti mun ihana iho ja Sebamedin raskausarpirasva!
Raskausajan diabetes - Tarua. Pelkäsin sokerirasituksen tuloksia ihan sikana. Olin ihan hermona, että saakeli soikoon jos tää raskaus vie homejuuston ja valkkarin lisäksi multa vielä sokerin, niin en ala. Onnenkyyneleet poskillani luin Kannasta testituloksia ja tungin lisää mököjä suuhun. Parasta!
Suonenveto - Totta. Kyllä ne pohkeet aina välillä vaivihkaa yrittää lähteä kramppaamaan, mutta yleensä oon messissä ja ehdin puolustautua. Toisinaan käy huonommin ja herään yöllä siihen, että sääri on ihan kivikova ja on pakko nousta seisomaan että saa painettua jalkapohjan väkisin lattiaan ja krampin laukeamaan. Sitten just pari päivää sitten meinas mennä hermo kun yritin pujottaa jalkaa sukkahousuun, niin aina kun oikaisin varpaat siihen pujotusasentoon niin ne alko kramppaan. Sama toistui saapasvaiheessa. Tietty ärsyttävää.
Suonikohjut - Tarua. Mitä näitä mun suurimpia pelkoja nyt alkas tällei tuleen? Meillä on suvussa taipumus näihin ihanuuksiin, ja niitä on tulossa tein mitä vain, MUTTA raskauskohjuilta oon säästynyt! Kuulin huhua että näitä voi tulla raskausaikana myös häppäreihin. Tiedoksenne, että oon säästynyt myös niiltä. ...... Tai oon luultavasti, koska who am I kidding, en oo nähny sinne moneen kuukauteen.
Aika kova kroppa kun on niin hienosti selvinnyt näistä kuukausista <3
Älkää kysykö miks istuisin käteni päällä.
Ummetus - Tarua. Täällä on enempi päinvastainen ongelma :D Ei oo paljo tarvinnu luumuja syödä ku luistaa muutenki :D
Valkovuotoränni - Totta. Ihan kauheeta oikeesti. Mulla menee Alldayseja tukkupaketti viikos. On ihan relevantti kysymys, että mistä erottaa valkovuodon ja tihkuvan lapsiveden:D Voin kertoo: ei varmaan tasan mistää.
Kohonnut verenpaine - Tarua. Mulla on koko ajan ollu paineet alhaalla siinä määrin, että en pysy tajuissani aamupalan jälkeen. Alhainen paine on ainut syy millä
Väsymys - Totta. Meinasin kuolla ekalla kolmanneksella. Olin duunissakin niinku joku haamu, enkä tajua miten pysyin hereillä. Se väsymys oli jotenki niin kokonaisvaltaista ettei sitä voi verrata mihinkään univelkoihin edes. Se oli semmonen kauhee uupumus elämiseen. Taisin nukahtaa kahvitunnilla istuallenikin kesällä. Onneksi se meni ohi. Saattaa myös liittya alkukolmanneksen raivoamiseen.
---------
Näistä kuulemma suurin osa jää onneksi synnärille, mutta sieltähän saa vaan korvaavia sitte tuplana tilalle :D
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti