keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Torstai on uusi perjantai

Eipä mennyt hukkaan eilinen sektioinfo! Keskustelun alku hoitajan kanssa:

Hoitaja: "Noniiin.... Silloin torstaiaamuna sitten voitte saapua tänne osastolle puoli seitsemän aikaan."
Minä: "Ei, kun siis, meillä on perjantaina sektiopäivä."
Hoitaja: "Siis eeeeikö teille ole kukaan ilmoittanut, että perjantain sektiot on kaikki siirretty torstaille??"
Minä: "Öööö....MITÄÄÄÄÄ!!??"

Eli YLLÄTYS! Sektio onkin HUOMENNA, ei perjantaina. Tuntuu ihan siltä, että christmas came early this year:D Ainakin Jukan ilmeen näkemisen muodossa, koska hän näytti vaipuvan johonkin shokkiin kuultuaan hoitajan sanat :D Mun huudon varmaan kuuli koko kerros :D

Viimeisen raskausviikon pullaposkimutsi

Tänään makasin sängyssä puoleen päivään olympialaisia katsellen ja raskausmahaa fiilistellen. En malta odottaa että pääsen tästä särkypallosta eroon ja että pystyn taas toimimaan normaalisti, sitomaan kengännauhat ja kaikkea! Mutta on se silti vain kamala ajatus että huomenna tätä ei enää oo. Ihan kauheeta! Mun turvarengas! Taas saa pakata piukat minimekot takahyllylle odottelemaan parempia aikoja, jotka luultavasti ei koskaan ihan heti palaa :D Ikuisuusdieetit odottavat, ja mikä kamalinta: LIIKUNNAN HARRASTAMINEN LAIHDUTUSTARKOITUKSESSA. *kyyneleet*

Huminanalle odottelee kitisijää

Huomenna on luvassa aikainen herätys, kun synnärillä pitää olla jo kukonlaulun aikaan. Päästään kuulemma ensimmäisenä leikkuriin, mikä on ihanaa, koska sitten ei tarvi notkua tuntikaupalla osastolla tyhjällä mahalla ja sen myötä kiristyvällä mielellä. En tunne vielä mitään jännityksen tai odotuksen fiiliksiä, mutta uskon sairaalaan pääsyn käynnistävän kunnon tärinät. Kanyylit ja katetrit ja spinaalit ja kaikki. Voi kauheeta. Onneksi Jukka on mukana, muuten vois jännittää vähä liikaa ja päätyisin taas vääntämään paniikkiräkäitkua niinku munasolupunktiossa viime keväänä (lääkäri kyllä sillon lohdutteli, että mulle annettu rauhoittavakin itkettää. Tiiä sitte, olikohan se vain mukava?). TYKSissa ei saanut mies tulla punktioon mukaan, mutta onneksi siellä oli ihana nuori hoitajatyttö joka pyyhki mun kyyneleitä operaation aikana <3


Tänään pitäisi vielä töötätä pylleröön 1kpl peräruiskeita sairaalasta saatujen valmistautumisohjeiden mukaisesti. Ai että, ihanaa. Mikäs se tekis paremman keskiviikkoillan kun oikein KUNNON pytynräjäytys. Sitten sairaalakassin kanssa panikoimista ja viimeistä kertaa saunomista, jonka jälkeen kaksin käsin ruoan vetämistä, koska puolen yön jälkeen ravinto on kielletty. Lisäys: kiinnostais logiikka sen takana, että suoli pitää tyhjentää 20:00, mutta sen jälkeen saa vielä mättää ruokaa neljä tuntia. Eikö se kympiltä vedetty pizza oo kuitenkin aamuseiskalta jo luukulla?


Niin ja tietenkin pitää vielä pumpata! Oon vihdoin saanut maitohanat auki (joo oikeesti yli säälittävää, mutta tulee sitä enemmän ku ennen) ja voinkin nyt paljastaa teille salaisuuteni: Sohvaperunat YLE Areenasta. Se herkistää mun hoivapuolen ja saa tavaran liikkeelle. Aamulla toimi kyllä miesten parisprinttikin, mutta en uskalla jinxata iltoja ja vaihtaa Sohviksia pois. Eilen illalla saaliiksi tuli hämmästyttävät 4 milliä, ja tänään aion parantaa!
On muuten vähä inhottavan väristä toi. Mä luulin, että maito on aina valkoista....

Että tämmöstä tällä kertaa: raskaana oleminen jaksaa edelleen yllättää. Toivottavasti yllätykset oli kuitenkin tältä erää tässä, eikä esim. Lempi paljastu huomenna sittenkin pojaksi (niinkuin ekassa ultrassa luvattiin, jonka jälkeen Lempi oli rakenneultraan saakka Lemmy)(tää ois kyllä oikeesti kauheeta! Saako poikalapsen palauttaa??) tai aamulla auto jätä rapsakassa -20 pakkasessa käynnistymättä. Transporter! Luotan sinuun!

Kohti huomista ja sen yli!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti