Raskausviikot paukkuu viimeistä kertaa tänään, ja edeltänyt viikko on ollut tähän astisista raskain. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi moni mamma mieluummin synnyttää kuin kantaa tätä jättimahaa mukanaan enää päivääkään pidempään. Kyllä kuulkaa alkaa paikat prakaamaan! Sitä luuli, että sukkien pukeminen oli kuukausi sitten vaikeaa, mutta se oli vasta alkusoittoa. Tällä viikolla lähtökohtaisesti kaikki ottaa kipeää tai tuntuu vain todella epämukavalta. PAITSI kylkiasento vartalotyynyn ympärille kietoutuneena, mikä on parasta.
Kuluneen viikon pääasiat:
1. Lypsäminen ja pumppaaminen.
Kyllä. Luitte oikein. It's happening. Suoritan rintarääkin varmasti kaikkien hygieniasääntöjen vastaisesti vessassa. Istun pytyllä tiukassa etukenossa, tuskanhiki otsalle uhkaavasti nousten ja vääntelen pumppua kaikkiin mahdollisiin kulmiin saadakseni tiristettyä edes jotain ruiskuun imaistavaa rinnasta pihalle. Välillä suoristan selkää ja katson itseäni peilistä silmiin: tässä sitä ollaan. Tämä on uusi normaali: irtoamispisteessä olevat nännit ja vaimeat tuuletukset kun ruiskuun päätyy enemmän kuin puoli millilitraa mölöä. Nännirasvan levittäminen pieni irvistys naamalla, koska sattuu. Nää on asioita joista Jukka yrittää urheasti pysyä epätietoisena, mutta ihanasti kuitenkin aina kysyy, että miten meni :D
Weapon of choice
2. No **TTU KUN KAIKKI OTTAA KIPIÄÄ JA KAIKESTA HENGÄSTYY!!!
3. Turvotus is here. Istuin yks päivä tässä sohvalla (vaihteeks) ja nostin jalat leveässä haara-asennossa sohvapöydän reunalle. Heiluttelin varpaita ja tajusin, että jalkapöydän luut ja jänteet ovat kadonneet, ja jäljellä oli vain tasainen paksu limppu. Viime yönä heräsin siihen kun sormia särki. Alkaa pelottamaan, että loppuviikosta joudun käymään kaupassa Crocsit jalassa *kauhunaama*.
4. Lapseni yrittää tunkea väkisin vaginaani ja se sattuu. Kohtuhirviö, formerly known as Lempi, päätti joku ilta sitten ilmeisesti syntyä. On sitten hämmästyttävät voimat tommosella päättäväisellä vauvan alulla, kun kiukulla vain yrittää kairata alemmas vaikka painoin molemmin käsin bikinirajan alapuolelta vastaan. Juili ja vihloi ja säkenöi, mutta ei paljo pikkumuijaa haitannut äidin kärsimykset kun päämäärä oli selvä, eli mahdollisimman alhaalla ja mahdollisimman ahtaasti. Lopulta luovutti onneksi, koska syntyminen ei vielä ole vaihtoehto.
5. Viimeinen kouluviikonloppu on suoritettu kunnialla ja puurakenteidenkin tentti hoidettu! Kiitos Lempi, että pysyit sisällä, etkä aiheuttanut kiusallista tilannetta luokassa, kun vedet hulahtavat lattialle ja joudun miettimään, että pitääkö mun nyt siivota ne pois ennenkuin voin lähteä kahtasataa synnärille.
6. Jukka on pidellyt lomapäiviä ja napuloinut mm. saunan valmiiksi. Miten ihanaa päästä omaan saunaan! Saulikin on tästä ollut hirveän innoissaan, ja meillä on ollut ihan ongelmia saada sitä poistumaan ylälauteelta kun hengailee siellä lämpöhalvauksenkin uhalla. Jos joku tietää, voiko koira tietoisesti tehdä itsemurhan saunassa, niin kertokoon nyt. Muussa tapauksessa Sauli saa jatkossa saunoa mielensä mukaan ja minä suljen lämpöhalvausriskin mielestäni.
Hän mököttää, koska häntä ei vielä päästetä saunaan joka vasta lämpenee.
Jukan aktiivisuus on pahentanut mun morkkista oman jaksamisen suhteen. Niin saakelin ärsyttävää kun ei pysty tehdä yhtään mitään ja kaikki jää toiselle, maailman huonoin laiskapaskaomatunto. Mutta minkäs teet kun ei mihinkään pysty. Oon lisäksi aika huono pyytämään apua, mutta onneksi Jukka on ollut siis niin ärsyttävän ihana, että ei siltä oo tarvinnut paljoa pyydellä kun se on ollut niin oma-aloitteinen kaikissa paskahommissakin, kuten Saulin iltapissatuksissa.
Tuleva äiti on napuloinut kasaan vain Lempin vauvakirjaa.
7. Tää on viimenen kerta *lisää tekeminen tai muu asia* ennen Lempin syntymää.
Tää varmaan pahenee ens viikon aikana, mutta oon nyt jo ehtinyt joka käänteessä ajattelemaan näinkin lopullisesti, että nyt teen sitä ja tätä viimeistä kertaa. Viimeinen kerta koulussa ennen Lempiä, viimeinen sunnuntaiaamu ilman Lempiä, viimeistä kertaa kahvilla likkojen kanssa ennen Lempiä, viimeinen vapaa viikonloppu ennenku Lempi on täällä. Koulusta lähtiessä totesin luokkakavereille, että see you on the other side.
No aika selvä juttu että ajattelen tähän astisen elämäni päättyvän sektiopöydällä ja niinhän se tavallaan tekeekin, tai ainakin muuttuu semitotaalisesti. Ja niin muutun minäkin: leikkaussalista kärrätään ulos eri ihminen kuin joka sinne tuotiin sisään, ja se on ihan jees! Se uusi Tea ei toivottavasti loputtomasti ikävöi niitä kaksin vietettyjä sunnuntaiaamuja, toisin ku tää nyky-Tea ihan jo varuiks ennakkoon ja tosi paljon :D
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti